Lauhaa

Aamun tempoilu osoitti väsymyksen olevan viittä vaille valmista. Juoksimme 2x11min. tuhtia rallia. Jo viikon kestäneen tavattoman kostean ja lämpimän uskon vaikuttavan osaltaan siihen, että keho on aika piipussa. Tänään ei toista lenkkiä ja huomennakin vain yksi. Lauantai sujuukin pitkälti lentokoneessa, mutta sunnuntaina sitten Paavon stadionille.

Taas viedään

Tämänpäiväinen metsäreipas oli kuolettava. Hyydyin niin pienen pyristelyn päätteeksi, että jouduin kävelemään parisataa metriä, jotta pääsin perille. Huomisaamun tempoilusta tulee innostavaa. Tänään kuitenkin juoksimme 18 km reipasta metsässä, todella kosteassa kelissä. Pyristelin ihan helppoa ekat puoli tuntia, mutta sitten jalat alkoivat painaa ja takaraivo teki pelistä selvän. Amatöörimäisesti söin myös vähän liian myöhään, joten you do the math. Huomenna on tarjolla 2*11 minuuttia parin minuutin palautuksella. Perjantaina vielä kevyehköä ja sitten Suomeen muutamaksi päiväksi! Ihan jees.

Tempoamista pitkin matkaa

Maanantai pyrähdytti käyntiin viikon, jonka aikana pääsemme vihdoin käymään Suomessa. Saunassa ja järvessä. Muutaman treenin ehtii kuitenkin vetäistä ennen matkaa. Tänään juoksimme viiden mailin kiessin tempoa. Tavoite oli alkaa säätämään konetta maratonvauhtiin, joten mallailin siinä 3.30/km -vauhdin tuntumassa. Samalla juoksin siis melkein samaa vauhtia kuin edellisviikonlopun kisassa (ja edelliskerran temmon väliaikakin oli rapiat 40 sekuntia kovempaa tänään). Yksi reitin maileista on silti itselleni edelleen kova, ja vauhti hidastuikin sillä kohdin lähes 3.40:een, mikä ei ole hirveän kovaa. Onneksi viimeinen maili tuli vähän niin kuin kompensaatioksi 3.15 tahtia. Vedimme verryttelyssä jo 3.45:ää.

Lauantaina tallaamani nilkka/akilles -vyöhyke ei voi hyvin, mutta muuten oli kivaa.

Varjoisat kujat

Sunnuntaina juoksin kevyttä ja keräsin voimia alkaneelle viikolle. Mennä viikolle tuli knafti 130km. Lauantain pitkällä tosiaan viikon neljä kovaa treeniä alkoivat painaa loppumatkasta. Pitkä lenkki oli muutenkin erilainen. Juoksimme sen tällä kertaa Baltimoressa, maratonreitillä tai ainakin sen tuntumassa. Sen verran täytyy todeta, että siellä länsipuolella on jonkin verran karu meininki. Jo heti aamutuimaan. Ihmettelen hieman, miten järjestäjät hoitavat maratonin läpi niillä seuduilla. Muutamana vuonna juomapisteet on kuulemma ryöstetty siellä pystyyn. Sama on tapahtunut itäpuolen kujilla. Moinen on varmaan timanttinen hetki toimitsijan uralla.

Pitkää

29 km. Kanttasin pystyyn.

Palvelua

Baltimoressa järjestetään vuosittain maraton tai pikemminkin ehta juoksufestivaali, kuten tapaavat sanoa. Se tarkoittaa siis maratonia, puolikasta, maratonviestiä sekä vitosen kisaa samalla reitillä ja samana päivänä. Tuo päivä osuus lokakuun puoleen väliin. Maratonilla oli viime vuonna 2500, puolikkaalla 5000 ja vitosella 1700 juoksijaa. Viestissä (osuudet 6, 6.8, 6.1 ja 7.3 mailia) oli yhteensä 349 joukkuetta.

Lauantaina käyn juoksemassa maratonin reittiä läpi, vaikken kyseiseen kisaan ole tähtäämässäkään. Ilman, että olen edes ilmoittautunut kisaan, minun on mahdollista osallistua reitillä juostaviin "harjoituksiin". Tämä tarkoittaa sitä, että kisan huoltoa testataan juoksijoilla muutaman kerran ennen varsinaista festivaalia. Suomeksi: juoksen pitkää lenkkiä huollon kera. Reitillä on tarjolla vedet, urheilujuomat ja geelit - ilmaiseksi. Melkoista palvelua juoksijoille.

Tänään kevyttä, huomenna pitkää ja sunnuntaina mitä sitten mieleen juolahtaakin.

Tempoilua

Nukuin yöllä huonosti, mutta silti aamulla sujui ihan mukavasti. Kent nukkui pommiin, mutta onneksi Iso-J oli paikalla. Vedimme 4*5 min. parin minuutin palautuksella. Vauhti oli hieman alle 3.20/km. Sellaista leppoisaa siis. Illalla paukkaan poikain kanssa tunnin kevyttä. Eilinen aika tuntuu tänään vielä kammottavammalta. Olen todella hidas mies.

Kammottavan hidasta

Niin se vaan on. Ei harjoittelematta pääse hirveän kovaa, ja olen 11 sekuntia hitaampi kuin 1991. Matalalento-Mike juoksi 4.23 täysin rennolla juoksulla. Onhan hällä muutama vuosi sitten tilastoissa 4.07 ja 3.49, joten ei tuollaisen vauhdin pidäkään painaa. Oma juoksuni tuntui jo 300m:n kohdalla armottomana hapotuksena - käsivarsissa. Juoksin 4.43 tuiki tasaista kyytiä. Loppuaika tarkoittaa noin 4.23 tonnivitosta, mikä on varsin hidasta kyytiä. Tämä oli eka kerta kun paukutin alle kolmen vauhtia sitten viime vuoden pm-kisojen. Haastajani muuten pakeni paikalta ennen starttia. Otan sen voittona... eli se on 3-1 nyt, mies.

Jos olisin tiennyt hänen luistavan, olisin rientänyt mielummin metsään reipastelemaan ja treenaamaan maralle. Nyt kompensoin sitä loppuverskassa, kun vedin 4 mailia sellasta kuuden minuutin tahtia. Huomenna tarjolla onkin sitten kovempaa kyytiä. Heti aamusta.

Gearing to mile

Parikymppiä kevyttä tälle päivälle. Illalla oli jo ihan kiva juosta, kun lämpöä oli enää +28. Huomasin samalla, että syyskuun alusta tähän päivään asti tuli 4000 km täyteen. Ei ihan entistä tahtia, mutta kiva havainto kuitenkin. Pitäisikö tuon korreloida tulostason kanssa jollain tavalla???

Huomenna on sitten mailin kisa. Kait jos ei ukkosmyrsky sitä estä. Täällä kun ovat niin herkkiä.

B-i-B

Tuttu ruikutus jatkuu kelistä. Jätänkin sen väliin. Vedimme tänään mäkeä. Pari kertaa sarja, jossa runsas puolimailinen mäki ynnättynä neljällä parisatasella. En tiedä, miten jalat olivat niin väsyneet, mutta kait toi viikonlopun touhuaminen ottaa veronsa. Keskiviikkona taidan sittenkin juosta sen mailin. Ennätys on vuodelta 1991, siltä ainoalta mailin juoksultani, 4.32. Lienee ennätykseni vielä torstainakin. Miken kanssa sovimme vetämämme 4 mailia kevyttä tempoa tuohon kisan päälle. Ohessa kuva DC:n maisemista viime viikolta. Tuota kanaalin vierustaa piisaisi tuosta eteenpäin sellaiset 180 mailia.