Aloitin hyvissä ajoin ennen Karhua mäkivetoja. Hirvensalossa. Vanhalta sillalta bussipysäkille. 500m - saa suorittaa. Hyvä paikka talvellakin. Ekat menivät ihan ok. Muutama päivä myöhemmin tästä eli tänään mäet lensivät. Seuraavaksi Karhun karsinta.

Ensimmäinen koitos uudella tiellä: Tulppaanijuoksu

Maarian Tulppaanijuoksu oli tapansa mukaisesti samalla myös pm-maantiekisa. Vaittinen oli palannut juuri etelästä, JML ja Renegade olivat viivalla, joten aika hyvä kisa oli tarjolla. Siis niille, jotka kilpailivat voitosta. Lähdin vain kisaamaan itseni kanssa. Nynnyn puhetta. Se taisikin sitten olla sen kisan suurin erhe.

Alussa en pysynyt edes pääjoukon mukana (1. km 3.16, mulla muutaman sekunnin päälle) ja se otti pattiin välittömästi. Ei hemmetti. 1,5 km:n kohdalla heitinkin sitten sisäkautta ohi ja seuraavat kolme kilsaa olivat lähes 3.10/km. Octo lähti samaan kyytiin ja hän jaksoikin vauhtia hieman paremmin kuin minä. Kuutosessa Mika ja Hämeen oma poika Karra menivät ohi ja minä poika vain läpsytin. Maalissa olin vasta 11. ajalla 33.35. Tosin olin ihan tyytyväinen.

Matto kulkee

Tänään Mömmölässä päästiin seuraamaan sivusilmällä kun vedin 6km 3.03/km -vauhtia. Se oli läpsytystä se. Kohta pääsee ulos. Juoksin "mattotestin" kovempaa kuin viime vuonna. Viimevuotinen testi olikin kevään viimeinen. Siksi ehkä jännitän huomista. Päätin etukäteen, etten mene huomenna Raunistulaan vaikka pakotettaisiin. En mennyt, eikä pakotettu, joten jalka ei mennyt poikki ja juoksu jatkui. Toivottavasti maton jallittamana nykyinen juoksukunto ei ole kihahtanut nuppiin. Mieli on ainakin parantunut.

Maaliskuussa juoksu on alkanut tuntua jo juoksulta. Määrääkin tuli hieman enemmän ja samalla matolla liikahti. Samaan aikaan kirjoitin täysillä väitöskirjaani valmiiksi. Tammikuun lopulla se lähti ohjaajan luettavaksi, ja maaliskuussa alkoi lopullinen loppukiri. Väsyttävää puuhaa, jota en halunnut ymmärtää. Väsyttää.

Helmikuussa sain juostua jo muutaman kovan ja kuun lopussa pääsin matolla jo 15km:n reippaan kevyesti läpi ja kova 6km meni juuri ja juuri alle 3.20/km.

Vuoden vaihteen jälkeen

Olin tehnyt ennen joulukuista takareiden revähtämistä koordinaatiota ja liikkuvuusharjoituksia, joita aloin jatkaa heti kun jalka alkoi kestää kovempaa rasitusta. Tänään aloitin ihan pikku hiljaa. Jalka kesti. Harjoittelun pääpaino säilynee kuitenkin juoksemisessa. Yllättävä veto... Kovaa kuutosta, kymppiä ja reipasta viittätoista. Niitä höylään tämän kuukauden tasaiseen tasaiseen tahtiin. Matolla ja ulkona. Juoksuvauhtikin paranee, mutta varsin hitaasti.

Tämän päivän jalkojen heiluttelu paljasti monia puutteita. Liikkuvuus on mahdollisimman lähellä nollaa, kimmoisuus menneen talven lumia. Maksako nyt monen vuoden venyttelemättömyyden velkoja?
Syksyn ja edellisvuosien hengitysongelmia ei ole vielä ilmennyt. Syksyllä otin Ruissalossa lukua ja marssin seuraavana päivänä lääkärille. Pasin ja Vaitsan kautta pääsin vihdoinkin oikean lääkärin puheille. Se polku jatkui Paimioon astmatesteihin. Tänään sainkin diagnoosin, että mulla on astma - kohtalaisen ärtynytkin vielä. Vähän harmitti kuulla, että joutunen hönkimään piippua aamuin illoin hamaan tulevaisuuteen asti. Eikä se tekisi edes autuaaksi. Jos sillä nousisi kunto niin sitten, mutta kun ei. Laitoin ADT:lle paperit vetämään.

Tammikuu oli muuten ihan ok. Aika pitkä ajatusten taukokin täällä. Treeni on kulkenut sen verran hyvin, etten ole tännekään kirjoitellut. Ilmiselvä korrelaatio.