Pm-maastot?

Maanantaiaamu oli pahin kaikista. 5km väkistä vääntäytymistä ilman hapenkulkua. Päivä kului Hellsingissä. Taas.

Tiistaina piipahdin Jukan kanssa radalla kasisatasilla. En päässyt kuin 3.20-vauhtia. Hengitys aivan pihalla. Jalat loppu. Meininki on romahtanut täysin 1,5 viikossa, mutta olenhan yrittänyt treenata samaa tahtia, vaikka on ollut ongelmia. Niin joo, en ole palautellut puolikkaasta. Ehkä siinä syy. Tänään, keskiviikkona siis, aamulla kevyttä ja lyhyttä, illalla sama. Nyt on pakko yrittää rauhoittaa kevyinä päivinä, että treenit alkaisivat kulkemaan. Ote on kovasti kadoksissa. Ehkä yritän revetä taas liian moneen asiaan yhdellä kertaa. Tiedä sitten siitä. Huomenna pm-maastoihin. Prognoosi ei ole kummoinenkaan, mutta mentävä on. Kato sielu on liekeissä.

Jumalauta! Järkyttävää tahkoamista kun ei happi kulje. Ja yritän juosta täysiä. Ei kulkenut pätkääkään nuo maastot. Ei tullut ääntäkään sen puoleen, joten ei olisi voinut asiaa pahemmin ääneen puidakaan. Jukka uumoili, että mulla taitaa olla keuhkoputkentulehdus päällä. Kävin silti aamulla juoksemassa.

Että on hienoa. Perjantaina jäi illan lenkki väliin töissä kuluneen illan vuoksi. Päivän saldo kokonaiset viisi kilometriä. Hengitys oli kuitenkin paranemaan päin tiukan hoitokuurin johdosta. Äänikin palautui pikku hiljaa perjantaina käyttööni. On se hienoa. Lauantaina olikin heti rankaisun paikka. Mäkeen mars. Vedin totutusti (?) alle reipasta ja sitten pääharjoitukseksi 10*n.420m mäkkäriä juoksupalautuksella. Keskiarvo painui alle edellisen kerran ja viimeisellä irtosi vielä rekka. Hyvä fiilis jäi, mutta silti torstain yltiöhapokas suoritus painaa mielessä. Ihan sama. Nyt on nyt ja huominen on tulollaan. Hienoa on.

Sunnuntaina 26 km Pasman kanssa turisten. Kiva kelikin vielä.