Just a weekend

Viikonloppu on ollut rauhallista. Eilen iisi 23 ja tänään vielä iisimpi 10 km Baltimoren pohjoispuolella vanhalla rautatiellä. Viikon päässä häämöttää Phillyn puolikas. Olo yllättävän epävarma.

I see light

Vihdoinkin paikat vähän hellittävät. Ehdinkin juosta ne taas uudelleen jumiin vielä. Hyvä hyvä. Torstaina juoksin aamusta kiihtyvän vitosen ja siihen päälle vauhtileikittelyä. VL:ssä oli kosto päällä, sillä täysin yhteistyökyvyttömät takareidet olivat syönnillään.

Tänään paikat eivät enää sattuneet, mikä ei ollut vastenmielistä. Huomenna ja sunnuntaina olisi mahdollisuus kisata, mutta molemmat kisat jäävät väliin.

WTH

I'm still zapped. Eilinen menin joten kuten, mutta aamulla tuttu kulkemattomuus oli tässä ja nyt. Lyhennetty aamulenkki onkin sitten päivän ainoa.

[edit:] Nääh, en pysynyt aloillani. Kävin heittämässä just kevyen kympin. Jalat tuntuivat jo vähän paremmilta.

Back in business

Rallatin muutaman rennomman päivän jälkeen 7 mailia tempoa 40.10 (3.34/km). Enää vain toinen pakara on armottoman vastatahoinen. Alusta oli osilta liukas (?) sateen jäljiltä, mutta tuo tieto on lähinnä kuriositeetti.

MTBing

Sunnuntaina kevyt 10 km. Tänään tossut jäivät kulumatta. Teimme Aleksin kanssa siistin keikan maastopyörällä Avalonin alueella. En edes nupittanut, mutta painelinkin jarrua hieman intensiivisemmin. Hiemanko oli siistiä. Oli.

I'm done

31km, joista jokainen oli liikaa takareisille ja hakatulle keholle.

Shakki ja matti.

Heavier than...

Nyt painaa. Otin eilisen iltapäivän lunkisti, mutta silti olin aivan loppu tänään aamulla. Huomenna vielä pitkä ja sitten ensi viikolla pitää vähän rauhoittaa. Oikea takareisi veti itsensä melkein jojoon tässä parissa päivässä ja sillekin pitää antaa vähän armoa.

[edit] Kävin muuten juuri kostoksi Five Guysissa, nyt painaa jalkojen lisäksi maha.

Ei ihan vielä lähde

Aamun kiihtyvä on takana. Alkuviikon kikkailut painoivat ja eilen yllättäen iskenyt pakaran puutuminen otti pattiin. Starttasimme Kentin ja Carloksen kanssa 4.10-vauhtia ja lopussa paukutimme 3.25-3.30/km. Loppu olisi voinut olla helpompaakin, ja varsinkin siinä vaiheessa kun Kent painoi 3.10/km tiskiin, olisin toivonut kykeneväni antamaan jotain vastusta, muttei siitä mitään tullut. Carloskin meni menojaan. Olen silti tyytyväinen aamun taivaltamiseen. Ekan mailin aikana muutos lähikosketus ison SUV:n kanssa oli erinomaisen lähellä. Tunsimme sen peilin sivaltavan paidan ulottuvimpia osia. Sellainen vähän kylmää.

Metsää

Tänään oli lämmin päivä, +35 varjossa. Ennustavat viikonlopulle vähän erilaista keliä, mutta nyt on lämmintä. Metsäreipas tuntui hieman raskaammalta kuin viime viikolla ja ilmankos se kesti lähes pari minuuttia pidempään. Tom viskoi mäkeen taas kuin nilviäinen ja ekan mäen päällä taas totesi vauhdinnousun olleen mun syy. Oli se sitä ehkä vähän, mutta kantapäillä juostessaan saa mitä tilaa. Mt. Nastyn alussa puolestaan jättäydyin suosiolla muiden perään, mutta siinä taas veri veti ja luukutin Nastyn päälle urku auki. Tekee hyvää muutaman tunnin päässä häämöttävälle kiihtyvälle juoksulle. Iso lössi oli taas kehissä ja Paulkin oli palautunut Meksikon tuliaisina saamasta myrkytyksestä. Mitäs tässä muuta? Myrskyä odotellessa.

Ja sitten syyskuulle

Sunnuntaina piipahdimme mieluisissa maisemissa Harpers Ferryssä, Länsi-Virginian puolella. Siellä mallailimme C&O-kanaalin polulla 12 km melko kevyttä ja viimeistelimme päivän kapuamalla korkealle nyppylälle.

Maanantaina olikin sitten vuorossa ehtaa rankaa kasvattavaa puuhaa mäkivetojen muodossa. Teimme kolme sarjaa. Ai niin, yksi sarja tarkoittaa yhtä pitkää (900m) ja neljää lyhyttä (200m) vetoa eri mäkiin. Mieluisaa oli, väsyttikin niin pirusti. Teimme treenin jo aamupäivällä kun kerran oli pyhäpäivä. Paikallisille siis.