Time to pay the dues

Olisipa pitänyt lauantaina ajatella taas seuraavaa mailia ja päivää pidemmälle. Enhän mä enää palaudu ikäni saatika kuntoni puolesta liian reippaasta pitkästä lenkistä niin, että juoksu olisi ylihuomenna rallatusta. Tänään kone kossahti ennen ensimmäistä mailia. Kesken alamäen alkoi painaa aivan vietävästi, vaikka samaan aikaan oli vähän niinkuin kaikki pelissä. Siitä meni vielä muutama sata metriä kunnes tuli ensimmäinen pitkähkö nousu, jonka huipulla kone piiputti entisestään. Ja se oli vasta alkua. Kaveri, jonka voitin viime viikonloppuna, heitti lentämällä ohi joku maili ennen maalia ja mä vain korisin. Ja hän on vielä 40v, mutta jälleen paranevassa iskussa. Kuulemma GPS:n mukaan ylipitkään vitoseen (3.27 mailia) kului 16.46, joka oli tasan 46 sekuntia hitaammin kuin tavoite tälle aamulle.

Nyt pystyn juoksemaan 5-16 km:n kisat aikalailla samaa kilsavauhtia, mikä ei ole lainkaan hyvä merkki mistään... Mitähän keksisi seuraavaksi? Ehkäpä jos alkaa rassaamaan 3.05-3.10 -vauhteja niin ehkäpä siitä sitten tuleva maratonkin vähän helpottuu. Enpä ole aamun kulusta montaa mieltä. Fraun jalkakaan ei kestänyt kisaa, joten hiphei.