Vihdoinkin

Tänä aamuna, kello 8.30, löysimme näiltä hoodeilta sittenkin päällystämättömiä polkuja. Tavallisen hienoa. Aamulla oli pakkasta -13C ja aurinko helotti taivaan täydeltä. Voitte kuvitella miltä tuntui. Jalat huokailivat helpotusta keskellä lumista metsää AUKI olevista poluista, ei asvalttia, ei kovaa alustaa. Vain maata. Seitsemän peuraa ja viisi maastopyöräilijää olivat samoissa tunnelmissa niillä nurkilla.

Taivalsimme vain yhden osan isoa puistoa yhden lyhyehkön pitkän lenkin verran, ja vielä on kesyttämätöntä korpea tarjolla 140 hehtaarin edestä. Tämä on elämäni onnellisin päivä, sanoisi Tuura. Ja kuntokin on vielä vallan rupuinen ja reisiä kolottaa.