Taas kisaa

Menihän ne viissataset joten kuten. Keli oli erittäin mielenkiintoinen. Lämpöä +21, älyttömän kova ja puuskittainen tuuli ja neljä minuuttia kestänyt kova sade, joka pyyhkiytyi kovan tuulen mukana nopeasti ylitseni. Viissataset kulkivat, eivät niin kevyesti kuin pikku hiljaa jo toivoisi, mutta ilman kovia kipuja.

Perjantaina kävin uusissa maisemissa kevyen 15 km ja lauantaiaamuna oli taas vuorossa kilpa. Nyt Gaithesburgissa. Ajattelin juosta 10 mailia treeninä = ei täysiä heti alusta. Onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin. Juoksin 57.10, mikä tarkoittaa 3.33/km-vauhtia. Reitti oli taas amerikkalaisen luonnonkaunis eli alavarinteinen. That equals as hilly. Kirisin viimeiset kaks mailia, joten kisasta jäi kiva fiilis, vaikka olinkin vasta toinen. Pikkukilpa siis kärjen osalta. Paikka oli suht' iso puisto. Kisan aikana tapasin yhteensä yhdeksän peuraa, jokaisen elävänä. Kisan jälkeen oli taas vuorossa pyyhesuihku. Täällä nimittäin ei kisojen jälkeen suihkuun mennä, syödään vain. Nyt oli vuorossa brownieseja ja muovisäkillisiä bageleita. Jälkimmäisiä voideltiin innolla mansikkahillolla, maapähkinävoilla tai nutellalla. Pringelesejä ja juomaa. Ei paha. Viidellä taalalla siis kisa, maha kipeäksi mäkirynkytyksestä ja päälle makea aamupala.




Kisan jälkeen päivä jatkui Sugarloaf Mountainin valloituksella. Se oli vajaa 400m korkea nyppylä, joka oli kuitenkin ilahduttavan luonnonläheinen paikka tän kaiken humpuukin keskellä. Vaeltelimme siellä yhteensä neljä tuntia. Kivat maisemat, mutta lopussa vähäinen energiansaanti alkoi vaivata siinä määrin, että auto pysähtyi ensimmäiselle Taco Bellille, joka tuli vastaan. Sitten olikin tarjolla pitkää perjantaisella, siistillä reitillä ja sen perään National Portrait Galleryä D.C:ssä. Osaa siitä.