Lidingöloppet

Edellisten kisojen jälkeen alkanut viikko on otettava todella kevyesti. Muuten en saavu maaliin Lidingössä.

Yht'äkkiä on torstai. Olen aivan loppu. Jalat aivan paskana ja mies väsynyt. Viimeiset kolme päivää olen kantanut tavaroita sinne tänne. Suurelta osin ylös ja alas. Eilen vietimme eka yön muualla kuin omassa kodossa. Omaan kotiin palaamme vasta vuoden 2010 tienoilla. Nyt sitten Amerikkaan lähtö on realisoitumassa ihan todeksi. Sanoista teoksi.

Ylihuomenna on Lidingö. Tämänhetkinen olotila ei lupaa hyvää sitä ajatellen. On se meinaan sen verran rankka keikka tarjolla. Illalla pastaa. Ehkä ehtisin käydä vähän kieputtelemassa Karikolla. Vanhalla takapihallani, kato.

Jaa-a. Kiireellä jatkui loppuviikko. Ennen Ruotsiin lähtöä ehdimme verrytellä vain parin kilsan verran. Itse Lidingö olikin sitten paljon rennompi tilaisuus. Keli oli sateinen samalla tapaa kuin vuonna 1990, jolloin osallistuin tuohon tapahtumaan ensimmäisen kerran. Sairaan hienoa oli vedellä kolmeakymppiä kosteassa ja mutaisessa kelissä. Keli ja kunto huomioiden rukkasin aikataulua 1.50 sijaan 1.55, jotta varmistaisin maaliin pääsyn. Aloitin kisan Reiskan ja Jukan kanssa samaa tahtia, kunnes sitten kympin jälkeen aloitin vähän kiristämään vauhtia. Abborbacken huomasin kyllä reisissä, mutta varsinainen väsy iski 2km ennen maalia sijaitsevaan mäkeen. Viimeinen kilsa kuitenkin kolmea ja puolta. Maalissa olin sijalla 59 ajalla 1.56.19. Sairaan miellyttävä päätös tälle kaudelle, vaikka aika ei ollut kummoinenkaan. Nyt sitten nokka kohti Amerikan juoksuja ja alati nousevaa juoksukuntoa. Olin muuten kisan jälkeen pahimmassa koomassa ikinä. Oksensin kolmasti jotain, mitä en ollut edes syönyt saatika juonut. Nyt on sunnuntaiaamu ja jalat ovat korskean kipeät. Huomenaamuna lähden viikoksi Washingtoniin ja tossut lähtevät mukaan. Aivan varmana.