Raasto.com'n kympin kisan kanssa tuli ongelmia ihan kotinurkilla. SUL:ia lähtien suhtautuminen aikomukseen eli kisan järjestämiseen on ollut myönteinen, koska tällä tarjotaan Utriaiselle ja Boströmille (ja muille halukkaille) mahdollisuus yrittää kympin EM-rajaa. Siis EUROOPAN MESTARUUS -kisojen rajaa. Nyt kuitenkin on niin, että rajan yrittäjien aikatauluun sopii suurin piirtein vain yksi päivä PNG:ien ja Kalevalaisten välillä - 12.7. Mutta silloin on Varsinais-Suomen pm-kisojen ensimmäinen päivä, ja pm-kisat ajavat tässä nyt EM-kisojen ohi, jos mutkia oikaisee.

Ymmärrän kumpaakin osapuolta, mutta jo tuossa parin vuoden luottamustehtävässäkin sivusta seuratenkin tuli väistämättä aika ajoin mieleen, että kenen etua näissä aikuisten pm-kisojen kiveenhakkaamisilla tai edunvalvonnalla laajemminkin ajetaan. Aina en kyennyt urheilijoiden asiaa erottamaan, mutta tämä voi olla yksinomaan rajallisen ymmärrykseni asettama haaste. Enhän ole ollut järjestöhommissa kovin montaa vuotta mukana. Varmaan ymmärtäisin asiaa paremmin, jos olisin kasvanut tuohon järjestelmään. Tämä oli sarkasmia.

Onko sitten niin, että monen montaa epäkohtaa asioiden hoidossa ja itse järjestelmässä on tiedossa, ja niistä puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. Nyt kun aikuisten pm-kisojen kanssa samanaikaisesti joku on järjestämässä jonkun toiveesta YHDEN kisan - josta on puutetta, ja jonne voi tulla jopa 4-6 juoksijaa - niin siitä helvetti melkein repeää. Tai ei edes melkein. Ei tajua, mutta toisaalta tajuaa. Enemmän ensimmäistä, mutta että juuri piirinmestaruuskisat: miksi niitä vielä on tai miksei sinne enää osallistuta? Näihin kisoihin osallistuminen on laajassa mittakaavassa lähestynyt nollaan jo pienen aikaa sitten. Itse olen vaikuttanut siihen pysyvällä vammakierteellä ja tämän viikon jälkeen mahdollinen osallistumisen varmaan estetään kisoista... 1990-luvun puolella piirimme pm-kympillä on runsaat 30 juoksijaa, kun nykypäivinä (nykyisin vielä Tampereen) viivalle on vaivautunut 1-2 juoksijaa. Pm-maratoniakin järjestettiin monena vuonna, ja kovin montaa kertaa ei viesti niistä juoksijoille ole kantautunut. Pitäisikö siinäkin kärjistäen ajatella, että pois pojat Hampurista EM-rajoja yrittämästä, kun piirillä on mestaruusmaraton Pöytyällä. Asia ei mua koske, joten sillehän on helppo virnuilla.

Onko kuitenkin niin, ettei vähäisistä urheilijoista - tässä kohdin juoksijoista - enää riitä osallistujia pm-kisoihin, kun mahdollisuus kovempiin aikoihin on muualla? Siellä, missä muutkin kisaavat. Vai onko kyse siitä, että pm-kisojen arvotusjärjestelmällä on pysyvä ja kiveenhakattu paikkansa seurojen/piirien arvostuksessa. Mitä ihmettä? Eikö tässä mittauksessa voitaisi tehdä tulevaisuuden osalta yhtä rationaalisia päätöksiä kuin siinä, että tietyn ikäisten urheilijanalkujen tulokset ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä. Millään muulla elämän sarallahan ei kilpailua ole kuin yleisurheilussa... Kovasti harmittaa tällaisten asioiden kaksipuolisuus sekä tunteen ja vallan puolelle menevä epärationaalisuus. Toisaalta näkemyksiin sisältyy pienen pieni rationaalisuus, toisaalta tuntuu, että urheilijoista viis kunhan vain järjestelmä säilyy vahingoittumana. Se on mielestäni suunnattoman vakavaa. Eikö tästäkin kaiken muun ohella tulisi keskustella? Palvelevatko kaikki kiveenhakatut asiat urheilijoita? Niitähän varten kaikki kulissit ovat pystyssä?

Tästä kympin järjestämisestä tuli taivaan iso asia. Ihan SUL'n johtoa myöten on valjastettu kannanottajia tämän suhteen. Tarkoitus oli vain auttaa muutamaa juoksijaa yrittämään EM-kympin rajaa ja tarjota lopuille mahdollisuus juosta kymppi. Lupa on nyt myönnetty, mutta korkealta. Todella korkealta. Taisin itse tehdä tästä ongelman, kun en suorasta opastuksen tajunnut, että opastus onkin oikea, mutta minä ymmärsin väärin, ja kisasta ilmoittaminen ei riitä vaan sitä pyydetään. Tilanne olisi siistimpi kaikilta osin, jos tässä olisi heti opastettu, että ei se näin mene. Kai. Nooh, tässä on ollut todellisuudessa paaaljon isommista asioista kyse. Suurin piirtein tuon jälkeen mopo karkasi käsistä, ja sitten onkin vain vastailtu puhelimeen sellaisten ihmisten kanssa, joiden päivärytmiä ei ollut tarkoitus alkaa rytmittää uudelleen. Myrsky vesilasissa, nukkuvan dinosauruksen herättäminen tms. tapahtui niin nopeasti, ettei edes tajua. Todella. Ehkä meidän on tässä kuviteltu asettautuvan poikkiteloin järjestelmän kanssa, mutta edelleen toistaen tarkoitus on ollut vain ja ainoastaan auttaa kavereita yhdessä asiassa. Kentän kiertämisessä 25 kertaa.

Täytyy vain ihmetellä, kuinka tunteella - minunkin taholta - asioihin voi suhtautua. Arvovaltakysymys, ties mitä. Ei kykene ymmärtämään. Niin ovat pm-kisat pyhä asia. Se on ainakin varmaa. Niin joo, aamulla kevyt pyöräily. Eka piikityksen jälkeen. Polvi on hiljaa. Maailma ei.

Illalla lisää pyöräilyä. Polvi jatkoi hiljaiseloaan. Enää muutama päivä (2) ja todellinen juoksukokeilu alkaa.

Perjantai. Juhannusaatto. Eilen olin seuraamassa Juhannustriathlonia Kakskerrassa. Sari pääsi kevyesti maaliin ja vain vartin Mikan perässä... Polvessa tuntuu hyvältä eli ei miltään. tuntuu jopa siltä, että polvi voisi alkaa pikku hiljaa taipumaan.

Kiva juhannus tuli vietettyä. Aattona Maskuun uimaan ja grillaamaan sekä katsomaan ulkoilmateatterissa (kannettava ja dvd) leffaa. Nörttiä. Sitten kävimme Kustavissa jäätelöllä. Lauantaina lähdimme yöpymään Somerniemelle. Ravintoa tuli nautittua kotvasesti ja tutustuin uuteen uimapaikkaankin jossain Kiikalan lähellä. Härjenvatsaan. Polven tila on parhain sitten 16.12.2005. Nyt se taipuu jo kivutta, pääsen kyykkyyn kivutta ja ehkä pystyisin jo venyttämään kantapää-pakaraan -liikettäkin. Jumalavite! Vielä 1,5 viikkoa rauhallisemmin ja sitten pienet kokeilut. Nyt on taas uskoa pelissä. Vielä kaksi viikkoa töitä. Keskiviikkona kutsuu Pori. Se onkin mukavaa vaihtelua ainaisen Helsingissä ramppaamisen sijaan.

Jonkin verran tahmeaa liikehdintää oli tämänaamuinen suoritus kohti kustannuspaikkaa. Ei ollut hirveästi kimmoketta pitää kiirusta töihin. Onneksi parin viikon päästä alkaa loma.

Kurre the king

On se Kurre kuningas. Selvitti ensimmäisen magneettikuvan jälkeen miksi tilanne on nyt tämä kuin on. Ja piikkiä perään. Hoito-ohjeeksi varovaista venytystä, jäätä ja jalkapalloa sohvalta. Ja kahden viikon päästä selviää sitten missä mennään. Kuulemma nyt oli korkea aika piikittää, sillä operoitu kohta oli jäykistymässä/jumiutumassa jatkuneen tulehduksen johdosta. Vanhat proffat herättävät luottamusta. Kunhan eivät hajamielistele.

Kävin Kurre-päivän aamuna myös juoksemassa 100-150m:n pätkiä rauhallista jolkotusta. Polvi ei tykännyt niin kauheasti, muttei se aivan pahankaan ollut. Kunnossa ei tosin ollut. Jos ei parin viikon päästä toimi, niin sitten uusi piikki.

Tiukkaa tahtia

Varasin ajan Kurrelle, just for a second opinion. Eilisessä raasto.com'n kokouksessa minut varmistettiin monella äänellä, että niin kannattaa tehdä. Ei siihen sitten ollut vastaansanomista. Seuraava polven kopelointi on ensi viikolla. Sitä ennen joudun Itä-Suomeen istumaan. Puuh. Onneksi nyt on tulipalot sammuteltu ja tasainen, suunniteltuun (!) ajankäyttöön perustuva työrupeama edessä. Tässä alkaa vähän köhiä jo. Koko kevät on ollut diabolista ryynäämistä ja researchaamista, ja kun kanava purkaa paineita on ollut jo 8,5 kuukautta jumissa niin kyllä sitä lomaa jo odottaakin. Piru sentään, Japani näytti ottavan Australialta nokkiinsa ihan reilusti, jos tähän väliin tällaisen kommentin sallii jäävän. Seuraava treeni ehkä aamulla ennen junan lähtöä.

Kyllä. Ehdin ennen junaan nousemista tykittämään aamuauringossa tunnin pyörää. Loppupäivä sujui muuten aivan oudoissa merkeissä Helsingissä. En olekaan ennen kuullut globalisaation ja ergonomian mahtuvan niin nohevasti samaan lauseeseen. Nyt kuulin. Seminaarisemantiikkaa parhaimmillaan. En jaksanut edes nyökkiä samanmielisen hyväksynnän merkiksi. En ollut mistään samaa mieltä. Olin aivan väärässä paikassa. Aivan väärässä. Keskiviikkona kuvasin koko päivän ja illan EDE-päivää tai enemmän vain ihmisiä siellä. Ehdin onneksi pyörälle ennen iltaohjelman alkua. Kova tuuli kävi vastaan. Tänään polvi oli aamulla herkkänä. Jätänkin tänään kaiken urheilun muun paitsi penkki sellaisen ohjelmasta. Odotan innolla ensi keskiviikon Kurren tapaamiselta.

Viikonloppu vierähti Jukolaa seuratessa. Mut oli päästetty tapahtumavalokuvaajaksi, joten mun varassa kisojen onnistuminen ei ollut... ü Niin tai näin, niin tuo tapahtuma värisytti. Salossa jos jossain oli viikonlopun aikana aito urheilujuhla. Hieman jopa kateelliseksi vetää suunnistajien touhu - yhteisöllisyys ja seurahenki. Niitä en ole noin aitoina todistanut varmaan koskaan. Vaikka Urkkaliitossakin ja ainakin Big Bossissa on ollut hetkensä 90-luvulla, ei se ollut tuollaista lähimainkaan. Suunnistusporukka on omaa sakkiansa, joka ei vikise? Tilaisuus olisi ollut lähimain yhtä onnistunut kaatosateessakin, uskon. Tosin on kestävyysjuoksussakin vastaavaa henkeä, että keli ei este ole, mutta tuo yhteinen missio jää kyllä meillä selvästi altavastaajan asemaan. Karhu-viesti taitaa olla nykyään ainoita sellaisia yhteisiä ponnistuksia. Ja sielläkin on 5-6 kisajoukkuetta. Nooh, ei nykyään juoksijoita paljon enempää olekaan. Mä taidan olla jo vanha kun kiinnitän näihin huomiota.

Valokuvia tuli otettua jonkin verran. Saas nähdä, onko niistä enää iloa järjestäjille. Tulipahan treenattua kuvaamista, jollei muuta. Polvi heräsi henkiin tarpomisen seurauksena. Ehkä siksi näinkin taas amputointiunta. Hyvin alkaa tämäkin viikko. Ja sitten oli taas Hesa-päivä, ja oikeille töille oli aikaa vain vähän kuluvalla viikolla. Huomenna on myös odottamani Kurre-päivä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että torstaina juoksisin (vaikka sitä salaa toivonkin), mutta toivottavasti polven tilaan ja juoksujen tulevaisuuteen tulisi selvyyttä nykyistä enemmän.

Turhautuminen jatkuu, muttei se niin pahaa ole. Kuukausi vielä taukoa juoksusta. Tosin Nizzassa muutaman hetkenä ilmeni, että kuukausi voi olla toiveajattelua. Ihan sama. Nyt on näin.

Nizza oli hyvä nähdä. Workshop pelitti ihan reilusti. Hyviä sessioita ja kohtalaisen hyvää kommentointia pitkin päiviä. Jatkoksi oli mahdollisuus nauttia Nizzasta S:n kera muutama tunti, yhteensä kaksi vuorokautta. Lauantaina vuokrattiin skootteri ja ajateltiin pitkin rannikkoa Monacoon ja eksytimme itsemme sinne(kin). Käveltyä tuli riittävästi.

Tänään palaan pyöräilyn äärelle, huomenna ehkä altaaseen pitkästä aikaa. Maanantaina petrasin raivolla ja raastolla Kauselan lenkin (22 km) parasta pyöräaikaa vajaalla neljällä minuutilla. Kivaa oli kun reidet suorastaan huusivat armoa, mutten sitä juurikaan tarjonnut. Marvil ei ole kyllä mikään pikakiituri, enkä minäkään mikään Cippolini ole, mutta nyt ainakin osa mummoista pysyy jo takana... Nyt varsinkin kun on ehdat Bilteman slicksit alla...

Tiistaina kuritin lisää salilla. Parasta tämänpäiväisessä keikassa oli se, että kykenin polvispesiaalin jälkeen vesijuoksemaan jo kymmenen minuuttia ilman polven kipeytymistä. Pienestä iloja, pienestä! Mutta sitten... Tämä tutkimuksen tekeminen ja erityisesti aineiston keruu on välillä varsin huvittavaa. Erityisesti tutkijan näkökulmasta. Kun kyselyyn vastaa, ei tarvitse sen jäljestä enää karhuja odotella, eikö? Näin se menee ainakin teoriassa, A vaikuttaa B:hen?. Tosin tällä kertaa oman ongelmansa mukaan tuo myös toimeksiantajan tilastointi, jossa sama henkilö voi olla mukana kahdella listalla. Silloin pitäisi kuitenkin muistella "jopa" viimeisen 6-10 kuukauden aikana tapahtuneita juttuja, että onko hakenut lisää jotain vai ei. Niin ja jos lähes "näppärän" vastineen kirjoittamiseen kaikkine hienoine sanankäänteineen menee lähes yhtä paljon aikaa kuin kyselyyn vastaamiseen, so why even bother? Ihan sama. Teen vain työtä käskettyä, ja kun teflon viskoo sonnat sivummalle, niin ei se paljoa helistä. Mutta ilman muuta noin aistikkaalla käytöksellä selviää pitkälle. PITKÄLLE! Tosin kyllä minuakin tästä ylimielistelystä vielä rankaistaan, mutta hei ... tämä on jonkun työtä... Ja kyllä se tosi kettumaiselta tuntuukin vastaanottaa jopa KOLME (3) meiliä samalta lähettäjältä. Pitää vain kestää, sillä paljoa tämän rankemmaksi elämä ei enää muutu. Blaah, se siitä. Anteeksi vain jos vahingoitin herkkiä mieliänne lähettämällä teille SÄHKÖPOSTIA.

Tänään lepoa. Jalat todella tohjona eilisestä rankaisusta. Polvi hiljaa. Kestää jo vähän venytystä. Näin tänään kadulla vanhan tutunkin vuosien takaa. Saman, jonka kanssa seiniä maalailtiin silloin joskus. Raasto.com'n palaveri/saunailta lähestyy. Tiukat suunnitelmat tulevaisuudelle. Ja kesä on voimissaan. Enää puuttuu vain kuuma asvaltti tossujen alta. Tai oikeastaan ne terveet jalat niistä tossuista...

Torstai alkoi tunnin kevyellä pyörällä, jotta saisin paikkoja hieman auki. Pystyn melkein jo menemään kyykkyyn ilman, että polvi vihoittelee. Tauko jatkuu. Pre.