Reinari vie

Tänään Ryanair lennättää meidät Frankfurtiin. Lähden matkaan odotetusti ilman tossuja. Jukalta saan pyörän lainaksi niin voi seurata muiden juoksusuorituksia sunnuntaina ihan livenä. Tiedän jo nyt, että omasta puolestani sunnuntaina iltapäivällä ketuttaa, mutta muiden puolesta voinee olla tyytyväinen. Ehkä näin on ihan hyvä nyt.

Ruikutus jatkuu

...tu toi jalka mitään kuntoon tulee. Haistakoot paska koko lousku. Myös fillari otti taas lukua eilen. Ei riittänyt kumin puhkeaminen kolmesta kohdasta vaan se piti vielä KANTAA kotiin. Eikä jalka tietenkään kestä muutaman kilometrin kävelyä pyörä olalla vaikka lepoa on ollut vasta kahdeksan viikkoa. Lupaavalta näyttää ja hyvältä tuntuu. Voi perse!

Samanlainen ruikutus jatkuu edelleen näinä päivinä, joten ei siitä enempää.

Viikkoja laskien

Nyt on kertynyt motivaatiota sen verran, että se valuu yli. En tosin aio valuttaa sitä järjestötyöhön vaan narsistisesti kuntoutumiseen. Sitten jos tulee stoppi koko juoksuhommalle niin ehkä harkitsen näitä sanoja uudelleen. Nyt elän muuta ja muita kuin järjestöjä varten. Lääkärin tsekki aikaistui vuorokaudella. Enää 19 päivää. Pikku hiljaa on tuo yhdeksän viikkoa plakkarissa. Jalka ei enää ole niin surkeassa vedossa kuin vielä pari viikkoa sitten. Nyt sillä jo astuu ja voi treenata lihaksia. Kävin hierojallakin tänään eli panostus on kova. On vain niin elopainoinen olo, että pikku hiljaa alkaa olla vaikeaa pysytellä tällä puolella juoksemista.

Muutkin hajoaa

Puuh. Mitä hommaa. Eilen hajosi lenkillä pyörän takakiekon akseli. Se vain meni poikki. Liikaa voimaa? Epäilen. Takakiekon uusimisen jälkeen tiistaina aamulla hajosi takavaihtaja. Meinasin myöhästyä junasta, mutta tapojen mukaan epäonnistuin siinäkin. Keskiviikkona sain uudet pohjalliset. Torstaina soiteltiin seuran taholta, notta lähdenkö talousvaliokuntaan mukaan. Katsomaan lupasin tulla, mutta en sen enempää. Mitä nämä luulevat? Aion jumalavite juosta vielä joskus, enkä vielä ole valmis taskunauristelemaan. En todellakaan. Ennemmin vaihdan lajia.

Syksy laahaa

Vesijuoksu on maistunut aamupuurolta. Tohon kortisonipiikityksen jälkeen ovat vesijuoksukinkerit sujuneet leppoisammin, kun kerran on seuraa. Tosin tuo ilo loppuu lyhyeen, mutta silti... Tästä päivästä on enää viisi viikkoa tarkistuskäyntiin ja jalka edelleen vihoittelee. Illalla rankaisen sitä lisää. Opalla kävi varsin huono homma akilleksen kanssa, eikä Jakin takareiden repeämäkään paljon poikkea Vaitsan muutaman kuukauden lepojaksosta. Varsin moni meistä on telakalla. Onneksi joillakin kulkee. Se luo uskoa itse kuhunkin. Urheilijan psyyke on tiukka jäbä, mutta luulen, että muutaman vuoden päästä jaksan nauraa nykytilani tosikkomaisuudelleni. Hyvä niin.

KTL:n salilla on oivallinen vanhan kansan kuntopyörä. Sellainen Monark. Sillä rukkasin maanantaina varsin hyvän treenin ja tänään otan uusiksi. Päälle vesijuoksua. Yhdessä nämä vähän rauhoittavat kiukkua. Kiukku pulppuaakin ajoittain aika voimakkaasti pintaan. Joka kerta kun jalka yhä ilmoittaa kipeydestään. Olenkin aika paska kun annan tämän vaikuttaa. Kintun turvotus ei kuitenkaan ole ekan viiden viikon aikana laskeutunut, eikä kipukaan ole juuri minimaalisempi kuin Juoksija-lehden mittaritestissä (se on tähän asti viimeinen juoksuharjoite). Typerää moinen, koska jalka pitäisi saada kivuttomaksi... Pikku hiljaa edettävä tie on pitkä. Riemastuttavaa tosin on se, että kahden kuukauden päästä olen väitellyt. Se on ihan jees.