Kesäkuu II

Arpa sanoi, että se on vesijuoksua. Aloitin 1,5 tunnilla. Kasvot ja yläselkä paloivat auringossa. Aloevera auttaa. Joku tarjosi minulle myös Jeesuksen kättä. Taitaa olla kaulakorun vaihtamisen hetki. Sunnuntaina vesijuoksu vaihtui pyörään. Kävimme Liedossa ja Nautelan koskella. Kiva keli. Kävin salaa itseltäni kokeilemassa jalan kestävyyttä. Ei tule vielä mitään. Pää on jo ihan hajalla. Nyt siis enemmän kuin normaalisti...ü Äh, pitäisi ottaa vain rennommin. Sujuu se kesä näinkin. Nyt on ainakin selvää, että homma ei lopu tähän kesään. Yksi ehjä kausi on vielä koettava. Korvaavien merkeissä etenee. Maanantaina kävin kiertämässä kotoista maakuntaa. Tosin vain 60km:n verran. Kahden tunnin vilvoittavalla rundilla tuli hymy.

Torstaina on aika lääkärille, mutta en taida hakea sillä mitään muuta kuin mielenrauhaa. Jäänee väliin. Lekurille en sitten menekään kun tapasin hänet tuossa käytävällä. Lepo jatkuu vielä muutaman tunnin. Tänään alkaa elämän normalisoituminen. Kulunut puolitoista viikkoa on ollut raastoa. Väikkärin käsikirjoitus kai tyydytti ohjaajaa ja se on menossa läpi, mutta ei se tunnu missään. Luulin, etten enää ottaisi juoksemattomuutta näin rankasti. Tiedä sitten oliko tämä tauko hyvästä vai huonosta. Näyttöhalut kuitenkin ovat nyt korkealla. Onko tämä kesä aikakone? Nyt se alkoi. Pelkkä kymppi Karikolla oli juhlaa. Jalka tosin ei tykännyt siitä yhtä paljon kuin pää. Pikku hiljaa eteenpäin.

Viikonloppuna juoksin taas. Jaloissa hyvä tunne, paitsi tietenkin vammautunut kohta oli hiukan ätö. Sunnuntaina meni kevyen kasin sijaan vahingossa 20 km. Hyvä hyvä. Juoksu jatkuu. Huomenna kokeilen jalan kestoa kovassa vauhdissa. Voi väsymisen ihanuutta. Kentällä touhuttiin jo kovaa vauhtia, joten vuorossa oli mäkivetoja. Mutaantuva kuusikuja koulutti. Muistaakseni joinain kesinä on ollut lämpimämpikin. Mäkivedot ottivatkin aika koville. Kahden viikon juoksemattomuus vei terän mennessään. Taas on sellainen olo, että kuluva kesä valuu sormien läpi. Hitto! Eka kova kymppi Ruissalossa kulki nihkeästi.

Seuraavana päivänä osallistuimme S:n kanssa seikkailukisaan. Pääasiassa suunnistusta ja pyöräilyä sisältyneeseen voitokkaaseen suoritukseen kului aikaa knafti neljä tuntia,. Hyvä pitkän lenkin korvike. Seuraava päivä lunkisti, keilaillen.

Eilen olin katsomassa hyvää tonnivitosen kisaa. Olisi kai pitänyt olla itsekin viivalla, mutten ollut. Ei ollut siihen mitään syytä. Torstaina ensimmäiset ratavedot ja jalka tuntui kestävän ihan hyvin. Sunnuntaina toiset vedot. Välipäivinä vedin tv.tä vähän kovempaa, joten paikat alkoivat väsyä. Maanantain aamulenkki typistyi vedottomaksi. Keskiviikon kova Ruissalossa vaihtui torstaille ja Nakkilaan. Saas nähä mitä tulee. Poru? Ei tullut poru vaan uran heikoin kolmonen. Juoksin 3km keväällä tiellä kuutosen väliaikana kovempaa. Kiukkua lisää.

Kesäkuu I

Ja taas mennään. Toukokuun viimeinen päivä ei ollut parhaimpia. Päivässä ei ollut muuten mitään vikaa, mutta treeni jäi kesken. Se harmittaa syystäkin. Nelisataset painoivat kuin synti ja päätimme jättää ne viiteen, ettei mennä ihan metsään. Treeni jatkui alamäillä. Siinäkin jäi leikki kesken: vasemman jalan sisäsivun nivelside venähti. Väistin leikkisää Lassieta ja siitä sain vaivan palkaksi muutaman päivän juoksulevon. Jäällä selviää, mutta ottaa päähän. Maanantaina oli lehdessä myös uutinen, että Turussa sallitaan koirien ulkoiluttaminen ulkoilureiteillä. Kivaa.

Torstai menossa, eikä jalka ole vieläkään kunnossa. Ponnistaessa tuntuu aikast lailla koko jalkapohjassa. Lisää jäätä. Illalla voisin aloittaa noin puoli vuotta kipeänä olleen takareidenkin hoidon venyttelemällä... Onneksi Sarilla on järkeä. Voisin tosin joskus kuunnella häntä ja Peraa enemmän, enkä jatkaa tätä paatosta. Eilen olin katsomassa Tilastopajan kolosta. Olisi ollut kiva olla mukana, mutta kyllä vahvasti epäilen mitä siitä ekasta kisasta olisi tullut/tulee. Sen näkee sitten.

Jalka ei kestänyt vieläkään. Tänään perjantaiaamuna juoksin jo viisi-kuusi askelta, joten treeni on alkanut... Ja hitot. Pyörä ja allas kutsuu? Puuduttava ajatus.