Kevyt on painavaa

Olen haltioissani ja Bostonissa. Kevyt viikko on taittunut perjantaille ja olo on hidas, kankea ja lähes kaikkea muuta kuin palautunut. Tai ehkä tässä iässä palautuminen tuntuu erilaiselta. Niin tai näin, luin lentokoneessa Bill Bowermanin elämänkertaa. Siitä haltioituminen, eikä sitä liene tarpeen selittää enempää. Seuraavissa luvuissa puhutaan Pre:stä. Hhhmmmm...

Eilisaamuna vetelin kevyttä. Illan kevyt jäi väliin hitaasti sujuneen kotimatkan ja aika raukean olotilan johdosta. Tänään en taipunut aamulenkille klo 4.00 (löysä kun olen) ja illan treeni lienee edelleen kevyt ja ynnättynä kuntopiirillä. Lenkillä suuntaan Bostonin maratonin reitille, sillä vallitsen tänä nimenomaisena hetkenä ko. maratonin puolikkaan tuntumassa. Pari vuotta sitten täällä en kyennyt edes kävelemään kunnolla, joten nyt otan ilon irti, vaikka tarjolla onkin vain kevyttä. Huomenaamuna rullailen jotain rendoja. Tiedä sitten miten rendo olenkaan aamukuudelta. Sen näkee sitten, jos ei ole liian pimeää.