Aika hiljaista on. Irtolaisuudelta maistuva elämänvaihe odottaa tasaantumistaan. Haikailin mielessäni Kankaapään puolikkaalle, mutta uskon nyt jättäväni sen väliin. Mieli hyrrää ja jalat eivät pelaa. Ensi lauantaina aion istua alas ja rauhoittua. Eilen piipahdin juoksemassa hieman Tohon kanssa ja tänään aamulla Pasma rykäisi vastaan työmatkallaan. Näin se menee. Tänään iltapäivällä käyn ehkä rullailemassa vähän. Jos kiinnostun. Just nyt ei kiinnosta.

Jaa-a. Oli vapaa viikonloppu. Lauantaina kevyt kymppi auringonpaisteessa, sunnuntaina pitkää (vain 20km) Tohon, Brunin ja Z:n kanssa. Pasmakin vilahti alussa mukana. Maanantaina piipahdin aamulla pienellä, mutta iltapäivällä olikin sitten isompi koitos. Itse Moguli piipahti Turussa ja kävin näyttämässä hänelle the state-of-art-running-paths in Turku. Eat Mud! Olin läkähtyä. Ehdin 15 km:n verskan jälkeen sitten kuntopiiriin hallille. Nyt tuntuu persiissä. Illalla tuijotan tätä.

Keskiviikkona piipahdin Hesassa aamulenkillä. Illalla ei enää ollut aikaa juosta. Oli autokauppaa ja muuta. Torstaina jäi aamulenkki väliin ja illalla ehdin ehkä lenkille - ehkä en. Ei väliä. Perjantaiaamu alkoi minuuttiaikataululla. Silti leppoisa meininki.

Kymppi kylmiltään 35.45 Ruissalossa. Jaaha! Kuukauden kilsat ovat aika vähäiset, mutta niin ovat vauhti, nopeus ja notkeuskin.

Päivät ovat kulkeneet tiukkaa vauhtia. Keskiviikkona ehdin ennen junan lähtöä vetelemään muutamia rullauksia. Muuten lenkit ovat olleet aamuisia vitosia. Eli vähällä mennään, mutta nyt ei pysty. Treenit alkavat vasta USA:ssa. Tai no ehkä vedän kovaa lauantaina - jos ehdin. Maanantaina lähdemmekin sitten menemään. Sellaista se on.

Taas muualla

Jaaha. Aika rankka viikko takana. Kävin D.C:ssä vain kolmasti lenkillä (ti, ke ja pe) ja joka kerta oli taivaan raskasta. Muut, pyllerötkin, tuntuivat menevän kovempaa. Juoksin tunnin lenkkejä. Erheellisin niistä osui keskiviikkopäivälle, kun piipahdin Etelä-Amerikka -session aikoihin the Mall'lla juoksemassa.

Lämpötila oli + 32 C ja kosteus edelleen lähes 90%. En yhtään ihmettele uutisointia Chicagon maratonin keskeyttämisestä. Sen verran kettumainen yhdistelmä tuo on. Sitä sitten kuulemma piisaa pari kuukautta, että sellaista. Perjantaina yritin juosta vähän reipasta, mutta ei siitä tullut mitään. Paluumatka oli raskas ja Kööpenhaminassa meinasin lähteä suoraan untenmailta kaupunkiin ilman takkia ja reppua (=konetta, kameraa ja passia).

Sunnuntaina olikin sitten heti aamusta lenkillä. Piipahdin triatleettien leirille Alppilaan jo lauantaiyöksi. Varsinainen väsymys iski vasta eiliselle, kun matkasin Brysseliin. Aamukone oli runsas pari tuntia myöhässä ja siinä sitten laskeskelin menetettyjä hetkiä. Tänään tiistaina yritän päästä jaloilleni. Ehkä jo käyn vähän lenkilläkin.