London calling

Lontoon reissu takana. Olipa kiva nähdä Jukkaa siellä. Tapasimme siellä myös Arvosen Tuomaksen, mikä oli varsin mukavaa. Jukka kertoi suurella innolla paikallisista maastojuoksuista, joka ovat pääasiassa mudassa tarpomista, puun runkojen alittamista/ylittämistä ja muuta mukavaa.

Aamun keikka Jonesille oli antoisa. Sain piikin polvilumpion ja reisiluunpään väliseen jänteeseen. Ehkä se auttaa. Kyllä! Nyt kolme päivää täyttä lepoa ja sitten alkaa rankaisu. Kahden viikon päästä pääsen kokeilemaan juoksemista. Elämä on!

Polvi ei taivu nyt lainkaan. Hupaisaa moinen. Jalka suurin piirtein laahautuu perässäni. Vähän niin kuin normaalistikin tapahtuu. Jos tuntuu tältä, on jalan parannuttava, koska niin se vain on. Keskiviikko ja torstai toistavat toisiaan. Tänään tosin polvi on hieman rauhoittunut eilisestä, mutta rehellisesti sanoen eilen polvi oli jonkin verran kipeä. Huomenna kun autoa ei ole käytössä, niin pääsen todennäköisesti bussimatkalle, sillä kävely on edelleen vaikeaa. En olekaan vielä käyttänyt paikallisbusseja kertaakaan muutettuani Turkuun 1998. Aina on päässyt jalan tai pyörällä (tai autolla). Onpa vaikeaa. Not.

Juoksin muuten tiistaina aamulla ennen lääkäriä 5 km noin 4.00 vauhtia. Keuhkot vinkuivat. Edellinen kokeilu oli muutaman viikon takaa. Bostonin keikka, lunten sulaminen ja nyt polven piikitys ovat aika tehokkaasti estäneet korvaavat. Bostonissa tosin tein vielä kuntopiiriä, mutta siihen on jäänyt. Todellisin syy löytyy peilistä niin kuin aina. Onpahan taas motivaatiota. Jukka kertoi kivoja asioita tuttunsa Kenian leiriltä ja omasta uudelleen syttymisestä juoksun pariin maanantain harjoituksissa. Sekin lisäsi motivaatiota. Kunhan tuo polvi tuosta nyt vain tokenisi.

Jos on torstai toivoa täynnä, niin sitä on perjantaikin. Pystyn kävelemään taas. En vielä portaita, mutta tasainen sujuu jo vähän. On hupia se.. Lauantaina kävelin vähän enemmän. Sunnuntaina tein aamulla 1,5 tunnin kuntopiirin ja kävelimme rauhassa iltapäivällä. Epätasaisesta alustasta polvi ei tunnu pitävän. Maanantaina kävelin töihin. Ihan vain siksi. Tiistaina kävelin jo kovempaa. Eilinen uinti korvaantui tunnin kuntopiirillä. Tänään menen salille. Polvi tuntuu nyt pirun hyvältä. Suuret odotukset, suuret!

Eilen taoin stepperiä, mutta vain hyvin vähän aikaa. Nyt oikealla polvella oli jotain mielessä. Tästä ei tule muuta mieleen kuin, että juoskaa ja nauttikaa nuoret juoksemisesta kun vielä voitte... Keskiviikkona uintia ja kävelyä. Puuuuh. Hallille oli tullut oikein valtavasti niitä vesihölkkääjiä. Omat liikennesäännöt ja kaikki. Niin ne ajat muuttuu.