Sain Ollilta piikin vasemman reiden sisäpuolelle polven tuntumaan. Polven oireilusta tulikin sitten isompi riesa kuin aluksi osasin kuvitella. Ihan jo parin kympin juoksemisen jälkeen. Nyt taas pari päivää tekemättä mitään. Ah, niin tuttua. Jokohan 70 kg paukkuu kohta...?

Uudenvuodenaatto alkoi riemastuttavasti triathlonistien kanssa Impivaarassa. Uinnin ohella pelasimme vesipalloa, jonka fyysistä vaativuutta itseni tulee tulkita uusin kriteerein tästä eteenpäin. Polvi ei tosin pienestä kisailusta paljoa välittänyt. Siirrän suosiolla seuraavan lenkin ensi vuodelle. Heh.

Tiistaina olikin sitten taas nokka kohti Helsinkiä. Palaveri kesti 3,5 tuntia, joten kivasti meni tämäkin päivä tässä. Illalla vasen polvi äityi juoksusta ja ehkä viikonloppusesta Köpiksessä suoritetusta kävelystä vähän ehkä liikaakin. Maltti my ass. Vetäsikin siihen sitten noin 14 km Tohon ja Johannan kanssa. Vauhti oli jotain neljää puolta ja ihan kivalta tuntui. Paitsi polvessa. Jatkan taukoa kunnes polvi (tai etureiden alaosa) on riittävän yhteistyöhaluinen. Mutta kivaa oli juosta taas.

Sitten menikin päivä pyhälle hengelle. Aamulla istuin johtokunnan palaverissa, sitten oli synttärijuhlat ja sen perään joululounas. Tästä päivästä alkaa myös joululoma. Näppärää. Jalka on nyt selvästi parempi aktiivisen hoitamisen ansiosta. Ja noin.

Nyt on perjantai ja totuttuun tapaan piipahdan lomalla töihin... Polvi on nyt kunnossa. Kahden päivän paussilla. Hyvä näin. Odotan innolla, miten se suhtautuu illan lenkkiin. Jos nyt saisi jossain vaiheessa tasaisen varmuuden ja sitten voisi alkaa ihan harjoittelemaan. Nyt menen viettämään joulua.

Joulu edistää

Joulu tuli tänä vuonna viikkoa aikaisemmin. Eipä ole viiden kilometrin juoksemisesta ollut koskaan tai ainakaan pitkään aikaan näin paljon iloa. Kyllä illalla pitää mennä varmistamaan, ettei aamun kivuttomuus ollut vain harhaa... Tanskassa piti kanssa piipahtaa lenkillä. Vasemman jalan polvella oli taas kestämistä. Tällä kertaa sisäsyrjässä. Tuo kipu on normaalia pidemmän tauon jälkeen. Nyt vain maltilla, ettei taas tule katkoa...

Huomenaamu, here I come

Eilen jalkaa ja erityisesti särki ihan reilusti. Ehkä myös siellä odotetaan huomista. Jätin siksi kuitenkin aamun heiluttelut väliin ja teen treenin vain illalla. On muuten fyysinen kunto rapistuvaa laatua, kun siitä ei pidä huolta. Olen sen itselleni nyt todistanut tai siis pakara teki sen puolestani.

Ylihuomenna!

Itse asiassa tällainen venyttäminen on mulle lähes hengenvaarallista. Nyt ja sitten kun juoksu taas alkaa.
A) jos jalka toimii, niin sitten pitää taas repiä malttia mukana, ettei se ole viikon perästä taas hajalla tai
B) jos jalka ei nyt toimikaan, niin sitten myös pitää repiä malttia, ettei pää hajoa ihan täysiä.

Turha tässä on enää spekuloida. Sen näkee sitten perjantaiaamulla missä mennään. Jep.

Torstaina tuli pitkästä aikaa hiki. Kuntopiiri ja pakaraa vahvistavat harjoitukset jatkuivat. Venyttelyssä tuntuu, että lonkan kipupisteet ovat ainakin rauhoittuneet elleivät jopa kadonneet. Ei saamari. Aika on muuten kulunut nopeasti: Väittelin tasan vuosi sitten. Ei hemmetti. Näppärästi iski päälle alustava vilustumiskohtaus eli flunssa. Ei ole vielä oikea kipeys tämä, mutta aiheuttaa pyöräilyn poisjäämisen sunnuntain ohjelmasta. Konkurssi, pahempi konkurssi, tämä päivä. Näin se menee. No jaa, kaikki on jo suhteellista. Hyvä tässä on olla.

Sunnuntai-iltana sortuminen oli tosi lähellä. Kuitenkin pidän pääni kylmänä ja jatkan taukoa väkisin perjantaille. Sitten aukenee taivas tai helvetti. Aamun koitteessa jumppasin taas. Todella äijämäinen aamu, juu.

Tiistaina nukuin ohi aamutreenin. Yht'äkkiä aukeni mahis lähteä ensi lauantaina Kööpenhaminaa ja sinne nyt sitten kanssa mennään. Piti mennä seuraamaan testijuoksua ja iltapäivällä Z:n ja Hell'n kanssa Suomen Urheiluarkistoon, mutta siellä käyminen jää toiseen kertaan. Tänään on viimeinen järjestöjyräys Varsyssä ja joululounas päälle. Kun vielä tänään on täällä Montussa joulusapuska, niin taidan olla illalla aika ähky. Juoksutaukoa vielä 2 täyttä vuorokautta. Perjantaina ensi askeleet ja lauantaina Köpiksessä täysi rähinä päälle.

Toinen päivä totaalisen juoksulevon parissa oli henkisesti kypsempi kuin yleinen olotilani on ollut muutamaan viikkoon. Aamulla on tarjolla rutiinia taas - miehekkäästi ilmaistuna pakarajumppaa. Ja illalla on tarjolla kuntopiiriä, pyöräilyä, lisää pakarajumppa ja ... vesijuoksua. Ajattelin tosissaan, että jalka nyt sitten ei enää puudu vesijuoksussa, niin laskeudun takaisin altaaseen. Hiihtämään en tällä kertaa kykene, mutta altaaseen ehkä. Tasan neljän viikon päästähän on SE:n vuosipäivä. Pitäisiköhän sen kunniaksi vetäistä seitsemän tuntia?

Nääh. Sunnuntaina pyöräilin Kakskerran ympäri. Onneksi meni sentään alle tunnin. Koko reissulla energiat loppuivat tuohon Tonttulinnanmäkeen. Viimeinen kilsa kotia kohti oli aika näännyttävä. Pyöräilyn ka.pulssi oli reippaan alueella 1.45 ajan, parhaimmillaan yli 180. Kiva fiilis kun saa mäessä reidet anelemaan. Tänään piikille ja illalla akupunktioon. Juoksutaukoa vielä 11 vrk.

Sain piikkiä kahteen paikkaan. Hyvä. Piikit eivät kuulemma haittaa Linnan juhliin osallistumista, mutta ei sen väliä, kun emme nyt tänä vuonna sinne menekään. Samalla sain tuta suunnistuksen saloista. Varsin informatiivinen ja tärkeä ohje on se, että "pitää tietää minne on menossa". Mulla on päämäärä ihan pimennossa. Jotkut asiat ovat tiivistettyinä lähes filosofisia toteamuksia. Tämä olkoon minun maailmankuvassani yksi sellainen. Hienokin vielä. Taas sataa lunta. Aurinko näyttää kuitenkin pilkahtelevan tuolla jossain.

Elämä jatkuu entisellään. Täytän tänään kolmannen kerran 11 v ja parin vuoden päästä olen WAVA-hyvityksen piirissä. No, ensi kesänä kulkee silti. Totaalitaukoa jäljellä 9 vrk. Torstain Hesan keikka oli ok. Sekin lisää hyvää mieltä. 8 vrk jäljellä, vaikka voisin kyllä ainakin kokeilla jo juoksuaskelia. Parempi ottaa vielä rauhassa. Konkurssikypsässä tilanteessa ei muutamalla päivällä ole enää mitään merkitystä. Viikonloppuna rankaisen taas Marvilia, pikku pyöräkultaani. Sitä perkeleen romua. Ei vaan, hyvässä kunnossa se on jo, kun keskiö vaihdettiin. Huomenna voin taas jatkaa muutoinkin korvaavien parissa. Virran Mikko oli kysellyt mua tänään lenkille vastaajaviestillä. Ihan pian ... ihan pian.