Jukka skypetteli juuri. Ovat tiukalla leirillä, jossa entisen DDR:n valmentajakaartin kaveri laittavat Jukin ja Andreinan aloittamaan harjoitukset joka aamu klo 6.30 uinnilla meressä. Kellon tarkkaa seurantaa kuulemma vastalihasten tekemistä myöten, ja jos lipsuu vähän, niin miinus tulee päivän saldoksi. Julmaa hommaa, mutta motivoivaa. Tänään olen kyennyt jumppaamaan jalkaa jo ihan reilusti. Kyllä se tästä. Lauantaina on siis Karhu ja sunnuntaina tiukat hetket Eurosportin ja netin äärellä.

Vanhempieni säestyksellä mun oli mahdollista seurata tämänkin vuoden Karhu-viestiä. Hiemanko halajan taas tielle. Tai no koko ajanhan on sellainen kaipuu ollut. Kiva oli nähdä tuttuja. Porissakin.

SM-puolikas, Oulu

Kiva, kiitos ja hei. Kävin juoksemassa Oulussa puolikkaan ilman mitään yritystä. Ketään aliarvioimatta olin aika epäkelpo lajimme edustaja tuona 72 minuuttina. En ollut liiemmin edes pettynyt kisaan, koska se sujui kunnon puolesta alakanttiin ja ilman asennetta. Mitä ihmettä oikein yritän? Tätä vartenko olen harjoitellut. Luovuttamista? Enkä haluaisi kuulostaa tämän suhteen ylimieliseltä, vaan todeta, että jotain on tapahduttava, jotta kunto terävöityisi. Herää kaveri. Juoksin siis Oulussa vauhdikkaan pitkän lenkin kellon kanssa. 1.12.21 (3.25/km). Tuomo viihdytti pahoinvoipana tuota iltaa. Hauska mies kolmen tunnin doping-testin odottelun jälkeen.

Karhuviesti ja sen jälkeinen aika

Hävisimme kokonaiskisan kolmella sekunnilla, mutta olimme muutoin kohtalaisen tyytyväisiä suoritukseen. Melkein 100 % onnistuminen. Tai no hävisimme ruotsalaisille. Liekö se nyt sitten niin hyvin. Petyin omaan suoritukseeni hieman enemmän kuin vähän. Pettyminen on näköjään aika normaalia.

Odotin karsinnan jälkeen hieman hallitumpaa juoksua mutta turhaan. Tiistain ehkä liian kova kevyt lenkki ja keskiviikon mäkirankaisu vetivät jalat jumiin. Keskiviikkona menivät kädetkin hapoille. Perjantain verryttely lupasi hyvää, mutta lauantainen Karhun suoritus ei kuitenkaan ollut ihan kuntoni tasoinen. 6,3km (3.10/km). Samaan aikaan olen tyytyväinen siihen, että olen kuitenkin jo ehtinyt juosta ihan kivasti viikkoakin kohti (150km), johon en ole pystynyt pieneen aikaan.

Karhun karsinta

Karhun karsinta pidettiin perinteisesti Uudenmaantiellä. Ei meitä hirveän monta ollut siellä karsimassa, mutta juostiin kuitenkin. Vedin Pasin kanssa rinta rinnan ekan tonnin 2.56 ja olin varma, että kohta mennään. En ollut juossut tuollaista vauhtia muutamaan vuoteen(???) ja odotin, että katkean ihan laakista. En katkennut. Pasi himmaili ja veti mut perässään 15.30 kohdille. Siistiä. Olin alkukeväästä ajatellut, etten pääsisi enää kovin helposti alle 3.20/km vauhtia missään. En edes alamäkeen. Nyt meni lentäen 3.06/km. Nupissa kiehuu. Toisaalta ihan sama. Illalla juoksin lisää ja seuraavana päivänä liian paljon liian kovaa. Tuttu kaava menossa. Pasi ja Tuomo avustivat vakuuttavasti.