Aika hiljaista on. Irtolaisuudelta maistuva elämänvaihe odottaa tasaantumistaan. Haikailin mielessäni Kankaapään puolikkaalle, mutta uskon nyt jättäväni sen väliin. Mieli hyrrää ja jalat eivät pelaa. Ensi lauantaina aion istua alas ja rauhoittua. Eilen piipahdin juoksemassa hieman Tohon kanssa ja tänään aamulla Pasma rykäisi vastaan työmatkallaan. Näin se menee. Tänään iltapäivällä käyn ehkä rullailemassa vähän. Jos kiinnostun. Just nyt ei kiinnosta.

Jaa-a. Oli vapaa viikonloppu. Lauantaina kevyt kymppi auringonpaisteessa, sunnuntaina pitkää (vain 20km) Tohon, Brunin ja Z:n kanssa. Pasmakin vilahti alussa mukana. Maanantaina piipahdin aamulla pienellä, mutta iltapäivällä olikin sitten isompi koitos. Itse Moguli piipahti Turussa ja kävin näyttämässä hänelle the state-of-art-running-paths in Turku. Eat Mud! Olin läkähtyä. Ehdin 15 km:n verskan jälkeen sitten kuntopiiriin hallille. Nyt tuntuu persiissä. Illalla tuijotan tätä.

Keskiviikkona piipahdin Hesassa aamulenkillä. Illalla ei enää ollut aikaa juosta. Oli autokauppaa ja muuta. Torstaina jäi aamulenkki väliin ja illalla ehdin ehkä lenkille - ehkä en. Ei väliä. Perjantaiaamu alkoi minuuttiaikataululla. Silti leppoisa meininki.

Kymppi kylmiltään 35.45 Ruissalossa. Jaaha! Kuukauden kilsat ovat aika vähäiset, mutta niin ovat vauhti, nopeus ja notkeuskin.

Päivät ovat kulkeneet tiukkaa vauhtia. Keskiviikkona ehdin ennen junan lähtöä vetelemään muutamia rullauksia. Muuten lenkit ovat olleet aamuisia vitosia. Eli vähällä mennään, mutta nyt ei pysty. Treenit alkavat vasta USA:ssa. Tai no ehkä vedän kovaa lauantaina - jos ehdin. Maanantaina lähdemmekin sitten menemään. Sellaista se on.

Taas muualla

Jaaha. Aika rankka viikko takana. Kävin D.C:ssä vain kolmasti lenkillä (ti, ke ja pe) ja joka kerta oli taivaan raskasta. Muut, pyllerötkin, tuntuivat menevän kovempaa. Juoksin tunnin lenkkejä. Erheellisin niistä osui keskiviikkopäivälle, kun piipahdin Etelä-Amerikka -session aikoihin the Mall'lla juoksemassa.

Lämpötila oli + 32 C ja kosteus edelleen lähes 90%. En yhtään ihmettele uutisointia Chicagon maratonin keskeyttämisestä. Sen verran kettumainen yhdistelmä tuo on. Sitä sitten kuulemma piisaa pari kuukautta, että sellaista. Perjantaina yritin juosta vähän reipasta, mutta ei siitä tullut mitään. Paluumatka oli raskas ja Kööpenhaminassa meinasin lähteä suoraan untenmailta kaupunkiin ilman takkia ja reppua (=konetta, kameraa ja passia).

Sunnuntaina olikin sitten heti aamusta lenkillä. Piipahdin triatleettien leirille Alppilaan jo lauantaiyöksi. Varsinainen väsymys iski vasta eiliselle, kun matkasin Brysseliin. Aamukone oli runsas pari tuntia myöhässä ja siinä sitten laskeskelin menetettyjä hetkiä. Tänään tiistaina yritän päästä jaloilleni. Ehkä jo käyn vähän lenkilläkin.

Lidingöloppet

Edellisten kisojen jälkeen alkanut viikko on otettava todella kevyesti. Muuten en saavu maaliin Lidingössä.

Yht'äkkiä on torstai. Olen aivan loppu. Jalat aivan paskana ja mies väsynyt. Viimeiset kolme päivää olen kantanut tavaroita sinne tänne. Suurelta osin ylös ja alas. Eilen vietimme eka yön muualla kuin omassa kodossa. Omaan kotiin palaamme vasta vuoden 2010 tienoilla. Nyt sitten Amerikkaan lähtö on realisoitumassa ihan todeksi. Sanoista teoksi.

Ylihuomenna on Lidingö. Tämänhetkinen olotila ei lupaa hyvää sitä ajatellen. On se meinaan sen verran rankka keikka tarjolla. Illalla pastaa. Ehkä ehtisin käydä vähän kieputtelemassa Karikolla. Vanhalla takapihallani, kato.

Jaa-a. Kiireellä jatkui loppuviikko. Ennen Ruotsiin lähtöä ehdimme verrytellä vain parin kilsan verran. Itse Lidingö olikin sitten paljon rennompi tilaisuus. Keli oli sateinen samalla tapaa kuin vuonna 1990, jolloin osallistuin tuohon tapahtumaan ensimmäisen kerran. Sairaan hienoa oli vedellä kolmeakymppiä kosteassa ja mutaisessa kelissä. Keli ja kunto huomioiden rukkasin aikataulua 1.50 sijaan 1.55, jotta varmistaisin maaliin pääsyn. Aloitin kisan Reiskan ja Jukan kanssa samaa tahtia, kunnes sitten kympin jälkeen aloitin vähän kiristämään vauhtia. Abborbacken huomasin kyllä reisissä, mutta varsinainen väsy iski 2km ennen maalia sijaitsevaan mäkeen. Viimeinen kilsa kuitenkin kolmea ja puolta. Maalissa olin sijalla 59 ajalla 1.56.19. Sairaan miellyttävä päätös tälle kaudelle, vaikka aika ei ollut kummoinenkaan. Nyt sitten nokka kohti Amerikan juoksuja ja alati nousevaa juoksukuntoa. Olin muuten kisan jälkeen pahimmassa koomassa ikinä. Oksensin kolmasti jotain, mitä en ollut edes syönyt saatika juonut. Nyt on sunnuntaiaamu ja jalat ovat korskean kipeät. Huomenaamuna lähden viikoksi Washingtoniin ja tossut lähtevät mukaan. Aivan varmana.

Viisastuu

Viikonloppu meni nopeasti. Väitöstilaisuus ja koko päivä oli mitä onnistunein. Pääsin siellä välissä vähän lenkillekin. Lauantaina piti reipasta, muttei pystynyt. Sunnuntaina juoksi ekan pitkän pieneen aikaan, 28km ja siihen päälle muutaman tunnin melontareissu Aurajoella. Ihan rendoa.

Futista

Maanantaina kykenin kahteen kilometriin. Jalat ovat aivan uuvuksissa. Lirputtelin vedessä Maskussa hieman aikaa. Ehkä se palautti. Tiistaina aamulla tunti pyörää ja iltapäivällä Tohon kanssa kevyttä. Keskiviikkona avasin pelin kevyellä ja jatkoin iltapäivällä neljä kertaa Karikolla. Sen jälkeen uuvahdin taas. Oli sen verran kuumakin. Huomenissa aamulla kohti J-kylää, jossa on taloustieteilijöiden futiksen SM-turnaus. Toivottavasti paikat pysyvät ehjinä. Väsymyksestä viis...

Selvisin J-kylästä ehjin nahoin. Paikat, selkä ja pakarat, ovat vain väsyneet. Kyynerpäässä äijämäinen palohaava ja vatsassa nappiksen ruhjeita. Olen kyllä huono pelaamaan, mutta yritinpähän kuitenkin. Nyt TAAS pari päivää rauhassa. Sitten alan paneutumaan harjoittelemaan syksyä ja ensi kautta varten. Syksyksi perustaa, jotta kestää sitten kehittyä. Kovat puheet näet.

Viikonloppuna alkoikin sitten flunssa. Keskiviikko menossa. Aamulla kävin vähän ulkoilemassa, mutta vielä ei kykene treenaamaan. Rauhassa nyt vain. Kullalla onkin sitten väitöstilaisuus perjantaina. Se taitaa jännittää minua häntä enemmän.

Kesäloma rientää

Maantaina kevyttä. Aamulla ja illalla. Tiistaina jäi tonni vetämättä. Meidän piti lähteä melomaan, vaan eipä menty. Ei keli pahemmin houkutellut moiseen. Sokeria. Huomenna yritän aloittaa taas harjoittelun. Tai sitten en. Tänään juoksu tuntui vain ja ainoastaan epämiellyttävältä. Ei kiva.

Sain hieronta-ajan keskiviikkoillaksi. Siis tälle päivälle. En kuitenkaan malttanut alkuperäisestä ja päivitetystä suunnitelmasta viettää passiivista lepoa vaan piipahdin radalle kokeilemaan josko tonnit sittenkin kulkisivat. Eivät kulkeneet. Eka 3.07 ja sitten kun kiristin vauhtia niin aikaa kului jo 3.11. Heh. Vedin siinä sitten kiukuspäissäni kaks neljäsatasta (69 ja 67) ja sit pari kakssatasta (32 ja 31). En täysiä, mutta edes vähän yrittäen. Tää oli nyt tässä. Nyt hierojalle ja sitten taas paluu koneen harjaannuttamiseen. Kyllä! Rage Against The Machine kuuluukin sille listalle, joka lähtee mukaan USA:aan. Menin katsomaan Famin trailereita tän päivän juoksujen jälkeen ja kadun nyt nynnyä meininkiäni ja harmittelen vielä viimeisen kerran ääneen, että olen näin vanha.

Torstaina kevyttä ja siihen yhteyteen 1,5h futista, joka ei ollut niin kevyttä. Perjantaiaamuna lonkankoukistajissa, reisissä ja alaselässä tuntui noinkin vähäinen pallottelu. Tosin nurmi oli suht liukas, joten se lisäsi jännitystiloja. Näppärää touhua se oli. Viikon päästä onkin sitten taloustieteilijöiden SM-turnaus... Tänään vähän synttäreitä, huomenna hölkkä ja sunnuntaina Ankkarock. Lunkisti loppuloma...! Siinä välissä vähän UMF:a, jos ehtii. Siellä olisi Pan Sonic seuraavan kerran sitten kesän 2000. Kid606 näkyy myös olevan kehissä. Aivan naapurissa, mutta pirun myöhään tosin.

Taas matkalle

Lähdin maanantaina 6.20 kohti Berliiniä. Vasta perjantaina takas ja sitten alkaakin loma. Ei huono eli hyvä. Maanantaina pääsin istumaan paikallaan olevassa koneessa tunnin tai jotain sinnepäin. Nysset nukkuivat samalla alueella. Sitä myötä - ei nukkumisen, vaan myöhästyneen lennon - myöhästyin päivän sapuskalta. Illalla lähdin sitten pitkälle ilman kunnon sapuskaa. Tai söinhän lentokoneessa tarjotun sämpylän kokonaan. Väsytti ja olin välillä suunnannut matkani väärään suuntaan ja taivalsin hotellin sijaan uudelleen kohti Berliinin maratonin maalia. Hämäännyin muutamaksi sekunniksi.

Se oli vasta alkua illan hämääntymiselle/hermostumiselle kun minut istutettiin skientologien toimistoon. Että otti pattiin. Pääsin sieltä kiehuen veke ja kohti Hard Rock cafea.

Tiistaiaamulla kevyt 10km. Etsin aiotun kentän käsiini. Siellä se makasi sateessa. Thank good there is google maps... Illalla suuntasin takaisin sinne, kun siellä kuitenkin pääsi rauhaan. Vieläkin se makasi siellä sateessa. Varsinainen koitos oli tänä aamuna. Käväisin heti aamusta vetämässä 10x400m 200m palauksella sub 3.00-vauhtia. Mulle ihan hyvä treeni, muttei helppo heti aamusta, eikä liukkaalla kentällä. Paikallinen kolli änkesi mukaan, mutta jäi jälkeen lopuissa vedoissa kun vauhti kasvoi. Ainakin verryttelyissä. Nyt istun parhaillaan kuuntelemassa South Parkin Garrisonilta. Oukei! Kirvesmies häippäsi tuplasti käsistä. Siihen sanon, että hitto.
Torstainaamuna kevyt vajaa 15 km. Päivällä juttelin ultrajuoksijan kanssa. Iltapäivän matkasin kohti kotia. Onnistuin sittenkin keskustelemaan Kirvesmiehen kanssa. Nyt luottavaisin mielin kohti USA:aa.

Perjantaina kevyttä. Tohon kanssa lyhyt lenkki. Lauantaina jotain kehittävää ja ensi keskiviikkona 3000m. Lauantaina muilutin itseäni 12 km kiihtyen. Alku oli käänteisvaikeaa, kun en saanut vauhtia kuriin. Lopputuloksena hieman tarkoitusta kovempi lenkki ja siksi jätin vedot vetämättä sen jälkeen. Illalla raasto.com extended juhli Sekon 51v synttäreitä. Sunnuntaina Z:n kanssa pitkään. Kone köhi ankarasti jo kymmenen minuutin kohdalla, mutta loppujen lopuksi onnistuin kipittämään 27km. Se pidempi pitkä kuin aikoihin. Viikkoon 111, mikä lämmittää myös, kun kyse oli kuitenkin ulkomaan konferenssiviikosta. Loma-loma-loma.

Kv-hommia

Konferenssikeikkailu jatkui putkeen. Unta on kertynyt yhtä vähän kuin viime viikolla, mutta nyt ravinnonsaanti ja lämpötila ovat olleet siedettävämpiä. Silti kyllä huomaan, etten ole enää veroiseni. Tämän päivän tutkimuksen esittäminen meni ok, mutta paperi oli sen verran kesy, että suoraan sanoen jäin enemmän miinukselle kuin plussalle. Raaston kisat odottavat kahden tunnin päässä. Ugh!

No niin. Tänään alkoi arki. Kaksi viikkoa on valahtanut sormien läpi niin nopeasti, ettei sitä edes tajua. Raaston kisat sujuivat ihan mallikkaasti. Kaikki aiotut rajat eivät kuitenkin rikkoutuneet, mutta nohevia ennätyksiä kuitenkin syntyi. Torstai jatkui kohdalla yöhillumisella, kun konferenssivieraita oli ilo kestitä.

Perjantaiaamulla piti nukkua kasiin, mutta jo seiskalta puhelin herätti minut paikkaamaan järjestelyissä. Perjantaina hieman myöhemmin nuupahdinkin sitten kostoksi luentosalin takaosan lattialle nukkumaan esityksen ajaksi. Sori Intia. Iltapäivällä etsittiin kadonnutta saksalaista, ja väisteltiin multikutsua lähteä tohtoriopiskelijoiden kanssa saareen. Alustin kuitenkin samalla tutkimuspaperia, jota ei todennäköisesti tule koskaan julki. Perjantai-ilta vietimme ratkiriemukasta aikaa Jukan, Lucan ja Kazaanin kanssa Turun yössä. Yössä kuinkas muuten...

Kuumaa ja matkoja

Lauantaina juoksin Jukan kanssa verryttelyä takapihalla. Ei paha. Sunnuntaina piipahdin 2,5-kertaisella Ruissalossa lämpenevässä kesäkelissä. Maanantaina heräsin kuin koomasta ja lähdin kevyelle. Illalla vielä kevyttä ja kuntopiiriä ja sitten taas takaisin ruotuun tonnien kanssa.

Keskiviikkona Madrid kutsuukin sitten jo 6.30, joten juoksut jäänevät iltaan. Torstaina yritän ehtiä TV-kovalle heti aamusta ennen 8.45 alkavaa päivän rupeamaa ja sitten lauantaina irrotan aikaa kakkosille. Niille lyhyemmille. Saas nähdä vaihdanko torstaina ja lauantain treenit päittäin. Sunnuntaiaamu pyhittäytyy joka tapauksessa pitkälle. Näillä eväin selviän keikasta, joka tulee muiden duunien kannalta vähän mälsään tuokioon. Ehkä mä otan etelässä lunkisti. Niin ne muutkin tekevät.

Maanantai-illalla, kahden harjoituksen ja kevyen kuntopiirin jälkeen lähdin vielä kultaa vastaan kohti Halikkoa. Hän kun oli siellä fillarilla, niin lähdin vastaan. Itselle n. 40 km pyöräilyä, S:lle 110. Kohta tonnien vuoro. Jalat ovat jo nyt ihan sykkyrällä, mitähän miettivät parin tunnin päästä...

Huh. Tonnit kulkivat suht hyvin ja kiihtyvästi. Niistä on tällä hetkellä aikaa 1,5 viikkoa. Lähdin siitä Madridiin. Siellä juoksin torstaiaamuna 11 km reipasta kun ei ollut vielä liian kuuma. Päivällä olikin jo +40 auringossa. Ilta venyi hartaasti ja aamulla oli tosi vaikeaa vetää edes kevyttä kymppiä. Perjantai päättyi vasta lauantaina ja siksi siirsinkin vedot iltapäivään konferenssin päättymisen jälkeiseen aikaan. What a laugh! Painoi kun kivireki. Unta ja ravintoa kehissä liian vähän, joten ihmekös tuo. Sunnuntaina jouduin lyhentämään pitkää vaivaiseen 17 km:iin.

Kuumaa ja matkoja

Lauantaina juoksin Jukan kanssa verryttelyä takapihalla. Ei paha. Sunnuntaina piipahdin 2,5-kertaisella Ruissalossa lämpenevässä kesäkelissä. Maanantaina heräsin kuin koomasta ja lähdin kevyelle. Illalla vielä kevyttä ja kuntopiiriä ja sitten taas takaisin ruotuun tonnien kanssa.

Keskiviikkona Madrid kutsuukin sitten jo 6.30, joten juoksut jäänevät iltaan. Torstaina yritän ehtiä TV-kovalle heti aamusta ennen 8.45 alkavaa päivän rupeamaa ja sitten lauantaina irrotan aikaa kakkosille. Niille lyhyemmille. Saas nähdä vaihdanko torstaina ja lauantain treenit päittäin. Sunnuntaiaamu pyhittäytyy joka tapauksessa pitkälle. Näillä eväin selviän keikasta, joka tulee muiden duunien kannalta vähän mälsään tuokioon. Ehkä mä otan etelässä lunkisti. Niin ne muutkin tekevät.

Maanantai-illalla, kahden harjoituksen ja kevyen kuntopiirin jälkeen lähdin vielä kultaa vastaan kohti Halikkoa. Hän kun oli siellä fillarilla, niin lähdin vastaan. Itselle n. 40 km pyöräilyä, S:lle 110. Kohta tonnien vuoro. Jalat ovat jo nyt ihan sykkyrällä, mitähän miettivät parin tunnin päästä...

Huh. Tonnit kulkivat suht hyvin ja kiihtyvästi. Niistä on tällä hetkellä aikaa 1,5 viikkoa. Lähdin siitä Madridiin. Siellä juoksin torstaiaamuna 11 km reipasta kun ei ollut vielä liian kuuma. Päivällä olikin jo +40 auringossa. Ilta venyi hartaasti ja aamulla oli tosi vaikeaa vetää edes kevyttä kymppiä. Perjantai päättyi vasta lauantaina ja siksi siirsinkin vedot iltapäivään konferenssin päättymisen jälkeiseen aikaan. What a laugh! Painoi kun kivireki. Unta ja ravintoa kehissä liian vähän, joten ihmekös tuo. Sunnuntaina jouduin lyhentämään pitkää vaivaiseen 17 km:iin.

Talvi lähestyy

Ja voi tätä ilon päivää. Viime kerran vuonna 2001 tutkimustuloksista innostuttiin yhtä paljon kuin tänään. Kerran viidessä vuodessa siis tutkin asiaa, joka kiinnostaa muitakin. Tänään kymmeneltä julkistettu starttirahaa käsittelevä tutkimus on virinnyt tarinaa ihan televisiouutisiin asti. On se hienoa sitten, vaikka viisi vuotta sitten en ollut asiasta samaa mieltä. Vanhana arvostaa... Niin kuin tätäkin voi.

Jalka taipuu taas kävelyyn. Tästä se lähtee - uudelleen ja uudelleen. Mieli ei kyllä enää ole hirveän innostunut. Toiveikas kyllä, mutta silti. Pitäisi vain uskoa. Saavakin sitä sanoi. Ja moni muu. Ei ole kiire mihinkään, mutta pääsisi edes johonkin. Illalla tai huomenna täytyy päästä vähän pyöräilemään ja sitten viikonloppuna tapailemaan juoksua kävelyn kera. Pah, juoksen saman tien.

Perjantai-illan suurin urheilusuoritus oli kävely kotiin. Lauantaina olikin sitten aimo annos energiaa käytettävissä. Se kulminoitui seitsemän kilsan päässä kotoa. Polkaisin taas fillarista taka-akselin poikki. Se on jo toinen kerta. Painoni ei ole merkittävästi noussut, joten voimalla meni... heh. Nyt on sitten saldolla yksi juoksumaton hengiltä juokseminen (1998) ja kaksi rikki polkaistua taka-akselia (2004 ja 2006). Kävelin kotiin yllättävän zeninä. Illan suussa kävin taivaltamassa 5 km kevyttä. Polvi on hiljaa ja hyvänoloinen. Taas... I'm happy. Sunnuntaina juoksin kevyen 20 km. Polvi ollut moksiskaan. Tänään jatkuu.

Maanantaina kuntopiiriä hallissa. Kierrosten välissä juoksin kaks tonnia, joista jälkimmäinen kulki 3.38 aika väkinäisesti. Kuntopiirin alle kolmesatasia rullauksia. Tänään sitten varsinaisia vetoja. Rauhallisia tosin ja tasaisella. I'm alive. Osallistuin Jukan kanssa suunnistajien yhteistreeniin Kaarinan-Lausteen maastoissa. Siis ihan ulkoilureitillä. Vedin vain kaksi kymmenminuuttista osaksi siksi, ettei kunto ole hirmuinen ja osaksi siksi, että polvi heti hajoa tiukkoihin alamäkiin. Niitä Lausteella on jopa pari... Keskiviikkona vain vesijuoksua. 30 minuuttia rennohkoa puhinaa. Hautaan ME-yrityksen tältä erää tähän, Saavalle tiedoksi. Huomenaamulla joko vetoja (viissatasia) tai sitten kevyttä ja seuraava kehittävä jää lauantaille. Huomenna on Porin keikka ja siitä suoraan taloyhtiön kokous putkiremonttipäätöksineen.

Perjantaiaamulla vein auton huoltoon. Sen uuden siis. Juoksin Riosta kotiin pientä kiertotietä. Erittäin hienoa fiilistä aamuseiskalta oli tarjolla. Iltapäivällä hain auton takas. Pääasia, jonka takia se sinne vietiin, oli jäänyt tekemättä - hyvästä syystä tosin. Kun lähdin siitä kotiin tapahtui jänniä. Satakunnantiellä, keskellä matelevaa liikennettä, auton kaasu painui ITSESTÄÄN pohjaan ja mulle ei jäänyt tehtäväksi kuin painautua penkkiin. Sain tilanteen onneksi haltuun ennen kuin meille uuden karhea automme olisi koristanut jonkun toisen takapuskuria. Moottori huusi kaasu pohjassa ja siinä ei jäänyt jäljelle kuin kikkailla jarrun ja kytkimen kanssa seuraavalle bussipysäkille. Hitto jos olisi ollut liukasta/automaattivaihteinen auto. Ctrl+alt+dellin jälkeen kaasu ei palautunut ennalleen vaan väänsi täysiä koko ajan. Muutaman puhelinsoiton ja uuden restartin jälkeen kaasupoljin nousi käytettävien joukkoon ja ajoin auton takas Rioon. Saimme pienemmän kärryn tilalle. Toivottavasti huollon jälkeen on selvillä, mikä sitä vaivaisi, sillä vastaus "ei sitä nyt tiedä, mikä siinä on" ei herätä luottamusta ja turvallisuuden tuntua siirtyä sen hurjimuksen kanssa liikenteen keskelle. Millä skoudetkaan uskoo, että itsellään se kaasua painaa, en minä ylinopeutta/kolaria ajanut... Tänään reipas kymppi. Edellisestä on aikaa yli vuosi.

Voiko perjantaiaamu paremmin alkaa kuin pikkuraastolla Raastoluolassa. 5 km 17.55 siten, että eka kilsa neljää. Loput siis alle 3.30:tä. Aika helppoa muuten, mutta pohkeet olivat eilisestä saleilusta melko uuvahtaneet. Katsotaan kuukauden päästä. Tänään kuitenkin vilautin hampaita peilille. Lauantaina hinkkasin pyörää salilla. Tunnin. Seinää tuijottaen. Siitä ei jää paljoa muisteltavaa jälkipolville. Huomenna juoksen taas. Sitten huoltamaan Tohoa piiitkälle lenkille ja sen jäljestä Saloa kohti. Valokuvanäyttelyyn ja synttäreille. Vierailimme juuri elokuvissa. Pradaan pukeutuvan paholaisen äärellä. Streep teki mitä pitkin. Elegantiksi voisi ulkoasuaan myöten seesteisen niukasti näytellyttä tähtöä kuvailla. Nuoremmat jäivät jalkoihin. Liekö ihme. Hyvin oli taas tuotteita esillä.

Sunnuntaiaamuna kävin lumisateen keskellä juoksemassa kympin. Pitkästä aikaa lenkki ulkona. Hienoa. Oli seitsemäs juoksusuorite tauon päättymisen jälkeen ja kaikki tuntuu hyvältä. Paitsi kunto tietty, mutta muuten on aika bueno tilanne. Vielä kun moguli infosi epäsuorasti, että NIN-liput tulivat myyntiin jo tänään ja sain omani lunastettua, niin mikäs tässä loskan keskellä on hymyillä. Ei mikään. Illalla kuntopiiriä, huomenna esitelmää Tekesissä ja sitten illalla kevyttä raastoa. Keskiviikkona laivaseminaariin ja torstaina duunin strategiapäivään. Puuhaa on.

Puuh. Keskiviikko venyi laivalla kevyesti torstain puolelle. Heti laivan tavoitettua rannan suuntasin kohti seuraavaa palaveria. Siellä vierähti koko päivä. Torstaina illalla käänsin kelkkaa juoksun pariin, jossa juoksin piiiitkästä aikaa viissatasia. Jaksoin hädin tuskin kuusi kappaletta (1.30-1.32) ja yhdessä jopa jänistämäni tyttö pinkaisi kevyesti ohitseni. Sattuneesta huolimatta olin tyytyväinen siihen, että koneella on lähtökohdat kolmen vauhtiin. Kunnolla ei.

Perjantai kului töissä ja autokauppoja hoidellessa. Ostimme siis uuden auton. JAU:n oli aika mennä. Se parka. Hyvä ystävä. Lauantaina viihdyimme aamupäivän Reben ja Jullen seurassa, sitten siellä sun täällä ja nyt kello on 18.10. Enää ei lähde kova lenkki liikkeelle, sillä ke-pe yhteensä nukutut 5 tuntia vaativat veronsa. Vanha mies. Käyn kevyellä vitosella, leffassa ja sitten huomenna kiihdyttelen. Nyt on orastava iso väsy.
Sunnuntaina juoksinkin Jukin ja Andreinan kanssa 19 km ja jätin kiihdyttelyt sikseen. Polvi kipeytyi noin 17,8 km:n kohdalla. Seuraavan aamuna se oli edelleen varsin kipeä portaita kävellessä. ...kele. Tänään nokka kohti Tamperetta ja Slayerin sulosäveliä.

Muuta

Viikonloppuna tapahtui kolme asiaa. Ässän yllätyssynttärit jossain Karkkilan pohjoispuolella (lue=keskellä ei mitään), ehkä parhain todistamani keikka - Underworldin toimesta - ja polvi kesti juoksua viiden kilsan verran. Hyvä näin. Keskimmäisen innostamana voisikin listata parhaat keikat, joita olen omakohtaisesti todistanut. Näistä Underworldin näkemistä odottelin 12 vuotta ja Beastie Boysia 11. Siis lähinnä odottamalla, että tulevat Suomeen. Itse asiassa voisin nostaa Primuksen ja Underworldin samalle sijalle, mutta koska Primuksen parissa murtui pikkuvarvas ja kaksi kynttä jouduttiin irrottamaan sen jälkeen, on tuo keikka vielä hieman edellä. Niin kuin kokemuksena.

1. Primus, Tavastia 1995
2. Underworld, Stockholm Diskotek 2006
3. Beastie Boys, Ruisrock 1998
4. Slayer, Sauna Open Air 2005
5. Massive Attack, Ruisrock 1999
6. Flogging Molly, Ruisrock 2005 ja 2006
7. Danko Jones, Ruisrock 2006 & Rammstein, Ruisrock 2005
8. Luke Slater, DBTL/Myllytunneli 1998
9. Money Mark, Ruisrock 1998
10. Suicidal Tendencies, Oulunkylä 1993

Bubbling under: Tool 2006, The Hives 2005, Helge Kontio Populär 2002 (?), Don Johnson Big Band 2006 (yli aiemmat kevyesti), Kotiteollisuus 1999 jne.