Where's the spinach?

Army Ten Miler went mostly like I expected, but I was 60 seconds slower than I hoped for. Left hamstring and gluteus are now pretty much done, and accordingly left leg went almost dead after the first "hill" close to legendary Watergater hotel. After than it was really hard to keep the pace up. In addition to not being in PR-shape, this kind of defect slows me down too much.

Now it is sure that IF I once more want to feel fast, I'll have to start to do some serious strength training. It's the aging that is not avoidable even if you would eat spinach!

But the race itself was nice. Even if the course is not as flat as Cherry Blossom, it is pretty neat to start and finish at the Pentagon. After ATM we drove down to Fountainhead Park in Virginia and MTB'ed there almost 3.5 hrs. Today I'm going to run at all, since left hamstring is too sore.

Pain in Bmore

Baltimore was again tough for me. I was even slower than last year, but somebody mentioned that the course was too long (1/4 of a mile) this year. Still, I was slow and I was hurting. I barely managed to beat 60 minutes. However, I did it and as of now I feel that today's walking tour was after all a decent workout. Not good, but decent. Lots and lots of work to do...

Cherry Blossom 10 Miler

On last Monday I didn't have a slightest idea if I'll be able to race today or not. On Tuesday I felt better and therefore in the evening I decided than I should give a try. So today I should be happy about being able to finish this 10-miler. Partly I am , but on the other hand not.

First 2 miles were tough, because I didn't have any touch on the right pace (didn't have any goal other than finishing the race). Engine was not sparkling enough and breathing was hard. I saw Randy and Carlos in the distance as well as a huge group of GRCers was in sight. Then at the 3 mile mark I saw Izzy flying... After getting some sort of clue on the pace, I started to realize that I'm really gutless, running with no fire and ambition. Sissy miserable dude on a run. That's not a good way to race. Accordingly, during the last mile I was an easy catch, another back to be outpaces like eating ice cream. But after all, I finished the race by 56.23 (5.38/mile) which is over a minute faster than last year (but a minute slower than in Club Challenge in Feb). However, several runners that have been behind me lately, were now way ahead. Once again that's a good lesson. But this is it. I'm just plain happy for being back after the injury.

Boston is a mystery, but I'm gonna be there.

Oh and weekly total was 54.

Club Challenge

Today we had the annual RRCA 10M Club Challenge here in Columbia. I got a bit too nervous before the race. Maybe that's because of I haven't raced so much lately. My aim was to run faster than last year. Thinking at this point it was too low goal, since I improved my time by 2 minutes. I ran 55.20 (5.32/mile) which means that I IMPROVED my PR from Broadstreet by 5 seconds(!). The margin between I and Izzy was less than 0.5 seconds... He did it again, but I'm happy for him. He's surely coming back!

Carlos ended up with 2nd place, Tom was 3rd and we were on 5th and 6th place. In all, I'm happy with the race, the cruising pace and with the feeling on hills. Maybe the eight mile was too slow, but ... I don't care. The course is not fastest, but it's a course. Weekly mileage was only 58 with one active rest day.

On se vähän niin, että

Olipa huikea maraton eilen. Ja laahava 10 mailia tänään. Eivätpä nuo kuulu samaan lauseeseen, mutta eipä ollut meno tänään kummoistakaan. Tavanomainen vessakeikka vitosen jälkeen ja aika nollatasoista mäkijuoksua pitkähköihin mäkiin. Säteilen tekosyitä. Aika oli rapiat 58, mikä ei ole kummoistakaan vauhtia (3.38/km), mutta tulipahan tehtyä treeni. Oikeasti olen hieman tyytyväinen, mutta samalla pettynyt. Nälkä on kovempi, mitä jalat/kone annostelevat ateriaksi. Parasta oli päästä hierontaan kisan jälkeen.

Mulla olis mahdollisuus lähteä viikonloppuna Uuteen Meksikoon korkealle. Se olisi mielenkiintoista, mutta eipä viikon aikana sillä varmaan mitään harjoituksellista etua saa.

Lähteekö se sittenkään?

Piru. Diabolista. Maraton lähestyy. Sekä olympiafinaali että oma koitos. Tällä hetkellä molempia jännittää samalla tavalla. Janneeeee! Franciiiis!!!!

Eilisaamu oli varsin pimennosta. Olin 170 vauhdissa, mutta kyllä se vaan on liikaa, jos ei kerran palaudu. Tänään piipahdinkin vain muutaman kilsan päässä ja huomenna teen saman rullauksilla. Sunnuntaina on 10 mailin kisa. Kuulemma taas erityisen mäkisessä maastossa Annapoliksessa. Odotukset sen kanssa ovat vähän niin ja näin. Treenattu on lukuunottamatta edellistä paria viikkoa. Toisaalta kisa antaa jo vähän suuntaa, missä mennään maratonin kanssa. Perstuntuma on, että maratonvauhtisten lenkkien vähäisyys kostautuu vielä. Juoksen sitä kovempaa vain jonkin verran viikkoa kohden, jos sitäkään. Jos on mäkivetoja tai toisia mäkivetoja, niin sitten onkin yht'äkkiä muutaman ajan paussi. Hieman sitä hitaampaa vauhtia tulee viikossa keskimäärin 40-50 km, mutta varsin harvoin jalkani taivaltavat juuri tavoitevauhtia. Ongelma todennäköisesti on, että kesällä on lähinnä kelin vuoksi kisaaminen jäänyt tosi vähäiselle, joten sieltä ei tule lainkaan apua. Mutta tällä kertaa teenkin asiat toisin. Kadutaan sitten jos on tarvetta.

Maajoukkuevoitto

Voitto kotiin. EX2 Bushwhacker hoidettiin kotiin Hellstenin kanssa kevyellä lenkillä puistossa. Kepitimme englantilaiset (jotka olivat oikeasti Venäjältä ja Australiasta). Ylitimme maaliviivan samanaikaisesti, mutta koko kisan palkintojenjaossa eroa oli mulle 2 sekkaa ja ikäkausisysteemissä eroa oli enää sekunti. Ihme puuhaa. Kuljetimme kotiin kuitenkin 235 taalan edestä lahjakortteja. Loppupäivä oli silkkaa kävelyä.

Go Phillies

10 mailin rekka parantui tänään vajaalla parilla minuutilla. Ei-negatiivisella splitillä kellottui 55.25, mikä tarkoittaa 3.26/km. Jäin seuratovereista 50-1.15, mutta maalissa paistoi aurinko. S pinkoi kanssa hyvin, 66.00.

Herätys oli jälleen kerran aikainen, sillä jo 5.47 istuimme metropysäkillä. Mike C. kertoi meille "salaisen" paikan aamunviettoon, katolilaisen kirkon kellarin. Harmiksemme kellarin ovi avattiin vasta tunti sen jälkeen kun saavuimme ovelle. Eipä hätää, lämmin nurkka ja jonoton vessa 200 metrin päässä lähdöstä. Samaan aikaan vajaa 23.000 muuta lajitoveria jonotto BajaMajoihin täysillä. Reitti oli taas silkkaa iloa, nyt ei ollut tarjolla edes liukasta asvalttia. Iltapäivällä juoksin vielä Rockyn portaat. Tästäkin on hyvä jatkaa.

It's all downhill from here

Vedin tuossa pari kevyttä päivää. Tänään aamulla säntäsin mäkivetojen pariin taas ennen aamukuutta. Tein vastaavan harjoituksen kuin mennä viikolla, 20x35 sek. Jalat olivat vähän väsyneemmät kuin silloin. On siihen aihettakin.

Sitten olemme hilkulla osallistua 4. toukokuuta Philadelphiassa juostavaan Broad Street Runiin. Tuo 10 mailin kisa on suoraa, alaspäin viettävää tietä keskellä Phillyä. Siinä olisi sitten toinen alamäkivoittoinen kisa viikon sisään. Näin epätoivoinen olen?

Cherry Blossom 10M

Jep. Ei eilinen kisa nyt hirmuista lentoa ollut, eikä toivottavasti kauden parastakaan, mutta eipä sillä nyt merkitystä. Tyytyväisin olen viimeisen pariin mailiin kun juoksu tuntui taas juoksulta - ilman kirraamista, ilman painavia jalkoja sun muita ruikutuksen kohteita. Keskivauhtia (3.35/km) hidasti kolmannella maililla suoritettu tyhjennys, mutta ilman sitäkään reissu ei täyttä lentoa olisi ollut. Ehkä se vain pelasti loppumatkan. Ennen kisaa en tosiaakaan ollut varma maaliinpääsystä, mutta kisasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Taisin olla ikäisistäni neljäs ja koko kisassa sijalla 65. Nyt vain kuin saisi monen vuoden jälkeen treenattua edes kolme kuukautta ilman taukoa, niin voisin hymyillä ihan vain jo siitä syystä. Sitä hymyä odotellessa...

Kisatapahtuma oli oivallisesti järjestetty D.C:n keskustaa hyödyntäen. Autot tipotiessään, ei harhailevia pyöräilijöitä ja jalankulkijoita reitillä, ei koiranulkoiluttajiakaan. Reitti oli tasainen ja sisälsi vain kolme tiukkaa 180-käännöstä. Mutta siltikin reitti oli vain juoksijoiden käytössä. Vinkkiä vain joillekin...

Juoksija ja wannabe

Back in business

Otin rennosti pari päivää torstaiaamun koulutuksen jälkeen. Tänään oli sitten vuorossa 10 mailin kisa mäkisellä reitillä, alkaen 8.00 am. Piti aloittaa lunkisti, ja lunkia olikin meno alamäkeen, mutta liian kovaa suhteessa nykykuntoon. Paukutin eka mailin liian kovaa ja toisen hieman liian kovaa, joten kisan trendi oli selvä aika pikaisesti.

Vitosen ohitin ajassa 16.45 ja puolimatkassa kello näytti 27.27. Olin siinä vaiheessa tyytyväinen, sillä en ole pieneen aikaan juossut edes tuollaista vauhtia noin pitkälle, enkä ainakaan tuollaisella reitillä. Kuten aina tyytyväisyys kostautui aika pian ihan siinä seuraavan mutkan jälkeen. En vain kyennyt pitämään minkäänlaista vauhtia jatkuvissa mäissä ja kanttasin reilusti loppua kohden. Pääsin maaliin aikaan 57.13, joka jäi 13 sekuntia vähimmäistavoitteesta. Kivaa oli.