Syyskuu 392 km
Lokakuu 279 km
Marraskuu 386 km
Lokakuu 279 km
Marraskuu 386 km
11/30/2007
Kevyt viikko
Sitten olikin vuorossa kevyt viikko. Jokainen askel painaa silti perhanasti. Pientä oireiluakin ilmassa, huuli on taas turpeana. Lunki meininki silti.
On torstaiaamu. Painaa edelleen. Takareisi on aika hiljaa. Nyt ei satu enää istuessa, sen tola parani tiistain lihaskunnon jälkeen. Illalla treenit alkavat taas vähän tulla tutummaksi, vetelen vähän rullauksia ja päälle lihaskuntoa. Sunnuntaina on vitosen kisa, mutta se on taas aika mäkisessä maastossa. Päällystetyllä alustalla tosin. Niin kuin kaikki muutkin lenkit. Columbia on kyllä aika hyvä paikka juoksijalle. Yleisesti ottaen ihmiset tosin pysyvät sisällä aika tiivisti kun missään ei ole katuvaloja. Illalla on siis pimeää kuin syksyisessä Liedossa. Ilmoittauduimme tänne, matkana puolikas. Kiva, että on tavoite. Keväällä/kesällä pitäisi hölkätä joku maraton alle 3.00, jotta pääsee sit 2009 Bostoniin. Syksyinen Chicago on muutama viikko liian myöhään. Sinne on kuitenkin katseet tähdätty...
11/25/2007
Taas kisaa
Menihän ne viissataset joten kuten. Keli oli erittäin mielenkiintoinen. Lämpöä +21, älyttömän kova ja puuskittainen tuuli ja neljä minuuttia kestänyt kova sade, joka pyyhkiytyi kovan tuulen mukana nopeasti ylitseni. Viissataset kulkivat, eivät niin kevyesti kuin pikku hiljaa jo toivoisi, mutta ilman kovia kipuja.
Perjantaina kävin uusissa maisemissa kevyen 15 km ja lauantaiaamuna oli taas vuorossa kilpa. Nyt Gaithesburgissa. Ajattelin juosta 10 mailia treeninä = ei täysiä heti alusta. Onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin. Juoksin 57.10, mikä tarkoittaa 3.33/km-vauhtia. Reitti oli taas amerikkalaisen luonnonkaunis eli alavarinteinen. That equals as hilly. Kirisin viimeiset kaks mailia, joten kisasta jäi kiva fiilis, vaikka olinkin vasta toinen. Pikkukilpa siis kärjen osalta. Paikka oli suht' iso puisto. Kisan aikana tapasin yhteensä yhdeksän peuraa, jokaisen elävänä. Kisan jälkeen oli taas vuorossa pyyhesuihku. Täällä nimittäin ei kisojen jälkeen suihkuun mennä, syödään vain. Nyt oli vuorossa brownieseja ja muovisäkillisiä bageleita. Jälkimmäisiä voideltiin innolla mansikkahillolla, maapähkinävoilla tai nutellalla. Pringelesejä ja juomaa. Ei paha. Viidellä taalalla siis kisa, maha kipeäksi mäkirynkytyksestä ja päälle makea aamupala.
Kisan jälkeen päivä jatkui Sugarloaf Mountainin valloituksella. Se oli vajaa 400m korkea nyppylä, joka oli kuitenkin ilahduttavan luonnonläheinen paikka tän kaiken humpuukin keskellä. Vaeltelimme siellä yhteensä neljä tuntia. Kivat maisemat, mutta lopussa vähäinen energiansaanti alkoi vaivata siinä määrin, että auto pysähtyi ensimmäiselle Taco Bellille, joka tuli vastaan. Sitten olikin tarjolla pitkää perjantaisella, siistillä reitillä ja sen perään National Portrait Galleryä D.C:ssä. Osaa siitä.
Perjantaina kävin uusissa maisemissa kevyen 15 km ja lauantaiaamuna oli taas vuorossa kilpa. Nyt Gaithesburgissa. Ajattelin juosta 10 mailia treeninä = ei täysiä heti alusta. Onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin. Juoksin 57.10, mikä tarkoittaa 3.33/km-vauhtia. Reitti oli taas amerikkalaisen luonnonkaunis eli alavarinteinen. That equals as hilly. Kirisin viimeiset kaks mailia, joten kisasta jäi kiva fiilis, vaikka olinkin vasta toinen. Pikkukilpa siis kärjen osalta. Paikka oli suht' iso puisto. Kisan aikana tapasin yhteensä yhdeksän peuraa, jokaisen elävänä. Kisan jälkeen oli taas vuorossa pyyhesuihku. Täällä nimittäin ei kisojen jälkeen suihkuun mennä, syödään vain. Nyt oli vuorossa brownieseja ja muovisäkillisiä bageleita. Jälkimmäisiä voideltiin innolla mansikkahillolla, maapähkinävoilla tai nutellalla. Pringelesejä ja juomaa. Ei paha. Viidellä taalalla siis kisa, maha kipeäksi mäkirynkytyksestä ja päälle makea aamupala.
Kisan jälkeen päivä jatkui Sugarloaf Mountainin valloituksella. Se oli vajaa 400m korkea nyppylä, joka oli kuitenkin ilahduttavan luonnonläheinen paikka tän kaiken humpuukin keskellä. Vaeltelimme siellä yhteensä neljä tuntia. Kivat maisemat, mutta lopussa vähäinen energiansaanti alkoi vaivata siinä määrin, että auto pysähtyi ensimmäiselle Taco Bellille, joka tuli vastaan. Sitten olikin tarjolla pitkää perjantaisella, siistillä reitillä ja sen perään National Portrait Galleryä D.C:ssä. Osaa siitä.
11/22/2007
Kolmas kova viikko
Alkuviikko on samalla alku kolmannelle kovalle viikolle. En ole ihan varma, että oikea takareisi kestää tätä tahtia koko kahta vuotta... Tiistaiaamulla klo 7.50 kenttä oli varattu (?) ja vetelin kakssatasia parkkipaikalla. Ainoa paikka, missä ei ollut märkää, epätasaista nurmikkoa tai autoja liikkeellä. Jalka oli hajota siihen paikkaan. Päivällä ajoin GMU:hun. Paluumatka kesti nyt eka kerran ne kuuluisat 2 tuntia. Osan matkaa olisin kävellyt nopeampaa kuin autojono eteni. Illalla kevyttä ja pientä kuntopiiriä.
Kiitospäivänä tässä lähialueilla olis tarjolla 43 kisaa. Minkäköhän valitsisi? Jonkun tasaisen, niin jalka ei repeä. Joulukuulle on tiedossa jo kaks tiimin kisaa, 2. päivä 5k ja 15. päivä 5 mailia. Hetkonen, nyt vasta tajusin, että ulkona on parhaillaan (kun Suomi pelaa futista) +23! Eilen aamulla juoksin pipo päässä vetoja. +2 tai jotain. Nyt on lyhyiden keli. Amerikka on NIIN ihmeellinen.
Tänään on torstai. Normaalisti tällaisessa tilanteessa, jolloin pitää pohtia, onko tällä jalalla järkevä juosta vai ei, en juoksisi. Mutta nyt on old school -meininki. Ei silloinkaan mitään kyselty. Viissataset, huhuu.
Kiitospäivänä tässä lähialueilla olis tarjolla 43 kisaa. Minkäköhän valitsisi? Jonkun tasaisen, niin jalka ei repeä. Joulukuulle on tiedossa jo kaks tiimin kisaa, 2. päivä 5k ja 15. päivä 5 mailia. Hetkonen, nyt vasta tajusin, että ulkona on parhaillaan (kun Suomi pelaa futista) +23! Eilen aamulla juoksin pipo päässä vetoja. +2 tai jotain. Nyt on lyhyiden keli. Amerikka on NIIN ihmeellinen.
Tänään on torstai. Normaalisti tällaisessa tilanteessa, jolloin pitää pohtia, onko tällä jalalla järkevä juosta vai ei, en juoksisi. Mutta nyt on old school -meininki. Ei silloinkaan mitään kyselty. Viissataset, huhuu.
11/18/2007
Kisarupeama jatkuu
Tiistaina tein 10*200m taas tummalla radalla. Vasen takareisi on aivan pihalla koko puuhasta, mutta muuten on kivaa. Jalka, selkä ja pakara ovat aivan hajalla lattialla tehdyistä työtunneista ynnä venyttelemättömyydestä. Keskiviikkona teimme illalla kevyen lenkin, jonka jälkeen raahauduimme klubitalon kuntosalille (= täyteen ahdettuun pieneen huoneeseen) tekemään vähän kuntopiiriä. Tein takaressuja, ja heti alkoi tuntua paremmalta. Samoin selkä tokeni oitis, kun tein lihaskuntoa. Tytöt ja pojat, mitä tästä opimme.
Torstaina oli mun eka "duunipäivä", joka itse asiassa alkoi videokonferenssilla Suomeen. Sen jälkeen olinkin 7.30 juoksemassa neljänsadan toistoja. Ei kulkenut pätkääkään. Takareisikin oli niin tohkeana kulkemattomuudesta, että pisti vielä jarruja kehiin. Tein vain 6*400m'200m, kun piti kiirusta kohti Fairfaxia. Muut juoksuryhmästä tekevät kuulemma 5.45 vetoja tai tempojuoksua, joten itselläni on vielä vähän matkaa adaptoitua tähän rytmiin. Ehkä mä vedän omaa linjaa kun niin sahassa kunnossa kuitenkin olen.
Lauantaina starttasin vitosen kisalle. Suht tasaiselle reitille noin +4 lämmössä. Matkassa oli paikallisia etiopialaisia, joiden tahtiin lähdin kisaamaan. Kilsan kohdalla lähdin vetämään koko sakkia, kun siltä tuntui. Olisin voinut vähän säästelläkin, mutten säästellyt. Jalkaa ei koskenut kunnon lääkityksen johdosta. Kisan jälkeen vasta oireili. Vetäsin suht kylmiltään kahden viikon treenin jälkeen 16.22 ja olin kuudes. Tyytyväinen siis. Ehkä kuukauden päästä pääsen jo 3.10-vauhtia ja siitä sitten alaspäin. Siis kovempaa. Voittaja juoksi 14.58. Seuraavana päivänä oli tarjolla vähän pitkää ja sitten piipahdimme D.C:hen käpyttelemään.
Torstaina oli mun eka "duunipäivä", joka itse asiassa alkoi videokonferenssilla Suomeen. Sen jälkeen olinkin 7.30 juoksemassa neljänsadan toistoja. Ei kulkenut pätkääkään. Takareisikin oli niin tohkeana kulkemattomuudesta, että pisti vielä jarruja kehiin. Tein vain 6*400m'200m, kun piti kiirusta kohti Fairfaxia. Muut juoksuryhmästä tekevät kuulemma 5.45 vetoja tai tempojuoksua, joten itselläni on vielä vähän matkaa adaptoitua tähän rytmiin. Ehkä mä vedän omaa linjaa kun niin sahassa kunnossa kuitenkin olen.
Lauantaina starttasin vitosen kisalle. Suht tasaiselle reitille noin +4 lämmössä. Matkassa oli paikallisia etiopialaisia, joiden tahtiin lähdin kisaamaan. Kilsan kohdalla lähdin vetämään koko sakkia, kun siltä tuntui. Olisin voinut vähän säästelläkin, mutten säästellyt. Jalkaa ei koskenut kunnon lääkityksen johdosta. Kisan jälkeen vasta oireili. Vetäsin suht kylmiltään kahden viikon treenin jälkeen 16.22 ja olin kuudes. Tyytyväinen siis. Ehkä kuukauden päästä pääsen jo 3.10-vauhtia ja siitä sitten alaspäin. Siis kovempaa. Voittaja juoksi 14.58. Seuraavana päivänä oli tarjolla vähän pitkää ja sitten piipahdimme D.C:hen käpyttelemään.
11/11/2007
Ensimmäinen kisa USA:ssa
Jaksaminen oli eilen noiden väliltä. Piiiitkät hivuttavat mäet söivät vauhtia, ja lopputuloksena oli 8km vain juuri ja juuri alle 3.30/km. Syytän hitaasta vauhdista mäkiä. Heh.
Juoksin kärjessä yksin, mutta onneksi halukkaille jaettiin lähdössä laminoituja "reittikarttoja", joista näki mistä risteyksestä käännytään ja kumpaan suuntaan. Kisa oli juuri ja juuri kisa, mutta mulle se toimi hyvänä kovana harjoituksena. Takana eka ehta harjoitusviikko USA:ssa ja vielä old school -ohjelmalla. Ikä, vauhdit ja määrät ovat vain erit. Mahdun ehkä mukaan HCS:n racing teamiin, joka mahdollistaa osallistumisen muutamaan maantieviestiin. Se on tosi jees. Vanhaa hymyilyttää.
Juoksin kärjessä yksin, mutta onneksi halukkaille jaettiin lähdössä laminoituja "reittikarttoja", joista näki mistä risteyksestä käännytään ja kumpaan suuntaan. Kisa oli juuri ja juuri kisa, mutta mulle se toimi hyvänä kovana harjoituksena. Takana eka ehta harjoitusviikko USA:ssa ja vielä old school -ohjelmalla. Ikä, vauhdit ja määrät ovat vain erit. Mahdun ehkä mukaan HCS:n racing teamiin, joka mahdollistaa osallistumisen muutamaan maantieviestiin. Se on tosi jees. Vanhaa hymyilyttää.
11/10/2007
Kiireen ja netittömyyden keskellä on täällä hiljaista. On tumma keskiviikko, mitä tulee kotimaisiin uutisiin. Kävin eilen aloittamassa USA:n treenikauden. Niinkin käsittämättömällä treenillä kuin 10x200m. Ajattelin kokeilla, miten alkaa kulkemaan vanhoilla menetelmillä. Parin kuukauden päästä alkaa tuntumaan, mihin ollaan menossa. Juoksin niitä rauhassa kuten kymmenen vuottakin sitten, 34-35. Palautus sama matka, mutta hitaammin. Heh. Huomenna piipahdan vetelemään viissatasia.
Viikonloppuna sitten johonkin kisaan. Pitkä lenkki vaihtunee täällä lauantaiaamuun kello seitsemään kun silloin on kunnon ryhmä koolla. Saas nähdä saanko harjoittelukavereita. S tosin veti kanssa eilen kakssatasia, joten eiköhän tää tästä. Keskiviikkona pari kevyttä ja torstaina piipahdimme Baltimoressa. Illalla juoksin lähikentällä viissatasia täyspimeässä. Umpipimeässä siis. Onneksi oli mustat vaatteet niin en erottunut taustasta. Rauhallista vauhtia (3.10/km) tässä vaiheessa kautta. Perjantaina piipahdin vain aamulenkillä, kun iltapäivällä ajoin tulevalle työpaikalle Fairfaxiin.
Lauantaina osallistuimme taas Howard County Stidersin yhteislenkille. Nyt paikalla oli 30-40 juoksijaa/hölkkääjää. Meidät esiteltiin lyhyesti muille (saimme jäsenkortit perjantaina) ja sitten vetelinkin neljän vauhtia 16 km yhden naisen ja muutaman kollin kanssa. Minulla ja heillä oli näyttämisen meininki, joten kiristin loppua kohden. Takaisin lähtöpaikalle kanssani tuli vain yksi heistä. Huomenna, sunnuntaina, ko. seuran viikkokisa, 5 mailia. Ehkä jaksan, ehkä en.
Viikonloppuna sitten johonkin kisaan. Pitkä lenkki vaihtunee täällä lauantaiaamuun kello seitsemään kun silloin on kunnon ryhmä koolla. Saas nähdä saanko harjoittelukavereita. S tosin veti kanssa eilen kakssatasia, joten eiköhän tää tästä. Keskiviikkona pari kevyttä ja torstaina piipahdimme Baltimoressa. Illalla juoksin lähikentällä viissatasia täyspimeässä. Umpipimeässä siis. Onneksi oli mustat vaatteet niin en erottunut taustasta. Rauhallista vauhtia (3.10/km) tässä vaiheessa kautta. Perjantaina piipahdin vain aamulenkillä, kun iltapäivällä ajoin tulevalle työpaikalle Fairfaxiin.
Lauantaina osallistuimme taas Howard County Stidersin yhteislenkille. Nyt paikalla oli 30-40 juoksijaa/hölkkääjää. Meidät esiteltiin lyhyesti muille (saimme jäsenkortit perjantaina) ja sitten vetelinkin neljän vauhtia 16 km yhden naisen ja muutaman kollin kanssa. Minulla ja heillä oli näyttämisen meininki, joten kiristin loppua kohden. Takaisin lähtöpaikalle kanssani tuli vain yksi heistä. Huomenna, sunnuntaina, ko. seuran viikkokisa, 5 mailia. Ehkä jaksan, ehkä en.
10/26/2007
Aika hiljaista on. Irtolaisuudelta maistuva elämänvaihe odottaa tasaantumistaan. Haikailin mielessäni Kankaapään puolikkaalle, mutta uskon nyt jättäväni sen väliin. Mieli hyrrää ja jalat eivät pelaa. Ensi lauantaina aion istua alas ja rauhoittua. Eilen piipahdin juoksemassa hieman Tohon kanssa ja tänään aamulla Pasma rykäisi vastaan työmatkallaan. Näin se menee. Tänään iltapäivällä käyn ehkä rullailemassa vähän. Jos kiinnostun. Just nyt ei kiinnosta.
Jaa-a. Oli vapaa viikonloppu. Lauantaina kevyt kymppi auringonpaisteessa, sunnuntaina pitkää (vain 20km) Tohon, Brunin ja Z:n kanssa. Pasmakin vilahti alussa mukana. Maanantaina piipahdin aamulla pienellä, mutta iltapäivällä olikin sitten isompi koitos. Itse Moguli piipahti Turussa ja kävin näyttämässä hänelle the state-of-art-running-paths in Turku. Eat Mud! Olin läkähtyä. Ehdin 15 km:n verskan jälkeen sitten kuntopiiriin hallille. Nyt tuntuu persiissä. Illalla tuijotan tätä.
Keskiviikkona piipahdin Hesassa aamulenkillä. Illalla ei enää ollut aikaa juosta. Oli autokauppaa ja muuta. Torstaina jäi aamulenkki väliin ja illalla ehdin ehkä lenkille - ehkä en. Ei väliä. Perjantaiaamu alkoi minuuttiaikataululla. Silti leppoisa meininki.
Kymppi kylmiltään 35.45 Ruissalossa. Jaaha! Kuukauden kilsat ovat aika vähäiset, mutta niin ovat vauhti, nopeus ja notkeuskin.
Päivät ovat kulkeneet tiukkaa vauhtia. Keskiviikkona ehdin ennen junan lähtöä vetelemään muutamia rullauksia. Muuten lenkit ovat olleet aamuisia vitosia. Eli vähällä mennään, mutta nyt ei pysty. Treenit alkavat vasta USA:ssa. Tai no ehkä vedän kovaa lauantaina - jos ehdin. Maanantaina lähdemmekin sitten menemään. Sellaista se on.
Jaa-a. Oli vapaa viikonloppu. Lauantaina kevyt kymppi auringonpaisteessa, sunnuntaina pitkää (vain 20km) Tohon, Brunin ja Z:n kanssa. Pasmakin vilahti alussa mukana. Maanantaina piipahdin aamulla pienellä, mutta iltapäivällä olikin sitten isompi koitos. Itse Moguli piipahti Turussa ja kävin näyttämässä hänelle the state-of-art-running-paths in Turku. Eat Mud! Olin läkähtyä. Ehdin 15 km:n verskan jälkeen sitten kuntopiiriin hallille. Nyt tuntuu persiissä. Illalla tuijotan tätä.
Keskiviikkona piipahdin Hesassa aamulenkillä. Illalla ei enää ollut aikaa juosta. Oli autokauppaa ja muuta. Torstaina jäi aamulenkki väliin ja illalla ehdin ehkä lenkille - ehkä en. Ei väliä. Perjantaiaamu alkoi minuuttiaikataululla. Silti leppoisa meininki.
Kymppi kylmiltään 35.45 Ruissalossa. Jaaha! Kuukauden kilsat ovat aika vähäiset, mutta niin ovat vauhti, nopeus ja notkeuskin.
Päivät ovat kulkeneet tiukkaa vauhtia. Keskiviikkona ehdin ennen junan lähtöä vetelemään muutamia rullauksia. Muuten lenkit ovat olleet aamuisia vitosia. Eli vähällä mennään, mutta nyt ei pysty. Treenit alkavat vasta USA:ssa. Tai no ehkä vedän kovaa lauantaina - jos ehdin. Maanantaina lähdemmekin sitten menemään. Sellaista se on.
10/09/2007
Taas muualla
Jaaha. Aika rankka viikko takana. Kävin D.C:ssä vain kolmasti lenkillä (ti, ke ja pe) ja joka kerta oli taivaan raskasta. Muut, pyllerötkin, tuntuivat menevän kovempaa. Juoksin tunnin lenkkejä. Erheellisin niistä osui keskiviikkopäivälle, kun piipahdin Etelä-Amerikka -session aikoihin the Mall'lla juoksemassa.
Lämpötila oli + 32 C ja kosteus edelleen lähes 90%. En yhtään ihmettele uutisointia Chicagon maratonin keskeyttämisestä. Sen verran kettumainen yhdistelmä tuo on. Sitä sitten kuulemma piisaa pari kuukautta, että sellaista. Perjantaina yritin juosta vähän reipasta, mutta ei siitä tullut mitään. Paluumatka oli raskas ja Kööpenhaminassa meinasin lähteä suoraan untenmailta kaupunkiin ilman takkia ja reppua (=konetta, kameraa ja passia).
Sunnuntaina olikin sitten heti aamusta lenkillä. Piipahdin triatleettien leirille Alppilaan jo lauantaiyöksi. Varsinainen väsymys iski vasta eiliselle, kun matkasin Brysseliin. Aamukone oli runsas pari tuntia myöhässä ja siinä sitten laskeskelin menetettyjä hetkiä. Tänään tiistaina yritän päästä jaloilleni. Ehkä jo käyn vähän lenkilläkin.
Lämpötila oli + 32 C ja kosteus edelleen lähes 90%. En yhtään ihmettele uutisointia Chicagon maratonin keskeyttämisestä. Sen verran kettumainen yhdistelmä tuo on. Sitä sitten kuulemma piisaa pari kuukautta, että sellaista. Perjantaina yritin juosta vähän reipasta, mutta ei siitä tullut mitään. Paluumatka oli raskas ja Kööpenhaminassa meinasin lähteä suoraan untenmailta kaupunkiin ilman takkia ja reppua (=konetta, kameraa ja passia).
Sunnuntaina olikin sitten heti aamusta lenkillä. Piipahdin triatleettien leirille Alppilaan jo lauantaiyöksi. Varsinainen väsymys iski vasta eiliselle, kun matkasin Brysseliin. Aamukone oli runsas pari tuntia myöhässä ja siinä sitten laskeskelin menetettyjä hetkiä. Tänään tiistaina yritän päästä jaloilleni. Ehkä jo käyn vähän lenkilläkin.
9/30/2007
Lidingöloppet
Edellisten kisojen jälkeen alkanut viikko on otettava todella kevyesti. Muuten en saavu maaliin Lidingössä.
Yht'äkkiä on torstai. Olen aivan loppu. Jalat aivan paskana ja mies väsynyt. Viimeiset kolme päivää olen kantanut tavaroita sinne tänne. Suurelta osin ylös ja alas. Eilen vietimme eka yön muualla kuin omassa kodossa. Omaan kotiin palaamme vasta vuoden 2010 tienoilla. Nyt sitten Amerikkaan lähtö on realisoitumassa ihan todeksi. Sanoista teoksi.
Ylihuomenna on Lidingö. Tämänhetkinen olotila ei lupaa hyvää sitä ajatellen. On se meinaan sen verran rankka keikka tarjolla. Illalla pastaa. Ehkä ehtisin käydä vähän kieputtelemassa Karikolla. Vanhalla takapihallani, kato.
Jaa-a. Kiireellä jatkui loppuviikko. Ennen Ruotsiin lähtöä ehdimme verrytellä vain parin kilsan verran. Itse Lidingö olikin sitten paljon rennompi tilaisuus. Keli oli sateinen samalla tapaa kuin vuonna 1990, jolloin osallistuin tuohon tapahtumaan ensimmäisen kerran. Sairaan hienoa oli vedellä kolmeakymppiä kosteassa ja mutaisessa kelissä. Keli ja kunto huomioiden rukkasin aikataulua 1.50 sijaan 1.55, jotta varmistaisin maaliin pääsyn. Aloitin kisan Reiskan ja Jukan kanssa samaa tahtia, kunnes sitten kympin jälkeen aloitin vähän kiristämään vauhtia. Abborbacken huomasin kyllä reisissä, mutta varsinainen väsy iski 2km ennen maalia sijaitsevaan mäkeen. Viimeinen kilsa kuitenkin kolmea ja puolta. Maalissa olin sijalla 59 ajalla 1.56.19. Sairaan miellyttävä päätös tälle kaudelle, vaikka aika ei ollut kummoinenkaan. Nyt sitten nokka kohti Amerikan juoksuja ja alati nousevaa juoksukuntoa. Olin muuten kisan jälkeen pahimmassa koomassa ikinä. Oksensin kolmasti jotain, mitä en ollut edes syönyt saatika juonut. Nyt on sunnuntaiaamu ja jalat ovat korskean kipeät. Huomenaamuna lähden viikoksi Washingtoniin ja tossut lähtevät mukaan. Aivan varmana.
Yht'äkkiä on torstai. Olen aivan loppu. Jalat aivan paskana ja mies väsynyt. Viimeiset kolme päivää olen kantanut tavaroita sinne tänne. Suurelta osin ylös ja alas. Eilen vietimme eka yön muualla kuin omassa kodossa. Omaan kotiin palaamme vasta vuoden 2010 tienoilla. Nyt sitten Amerikkaan lähtö on realisoitumassa ihan todeksi. Sanoista teoksi.
Ylihuomenna on Lidingö. Tämänhetkinen olotila ei lupaa hyvää sitä ajatellen. On se meinaan sen verran rankka keikka tarjolla. Illalla pastaa. Ehkä ehtisin käydä vähän kieputtelemassa Karikolla. Vanhalla takapihallani, kato.
Jaa-a. Kiireellä jatkui loppuviikko. Ennen Ruotsiin lähtöä ehdimme verrytellä vain parin kilsan verran. Itse Lidingö olikin sitten paljon rennompi tilaisuus. Keli oli sateinen samalla tapaa kuin vuonna 1990, jolloin osallistuin tuohon tapahtumaan ensimmäisen kerran. Sairaan hienoa oli vedellä kolmeakymppiä kosteassa ja mutaisessa kelissä. Keli ja kunto huomioiden rukkasin aikataulua 1.50 sijaan 1.55, jotta varmistaisin maaliin pääsyn. Aloitin kisan Reiskan ja Jukan kanssa samaa tahtia, kunnes sitten kympin jälkeen aloitin vähän kiristämään vauhtia. Abborbacken huomasin kyllä reisissä, mutta varsinainen väsy iski 2km ennen maalia sijaitsevaan mäkeen. Viimeinen kilsa kuitenkin kolmea ja puolta. Maalissa olin sijalla 59 ajalla 1.56.19. Sairaan miellyttävä päätös tälle kaudelle, vaikka aika ei ollut kummoinenkaan. Nyt sitten nokka kohti Amerikan juoksuja ja alati nousevaa juoksukuntoa. Olin muuten kisan jälkeen pahimmassa koomassa ikinä. Oksensin kolmasti jotain, mitä en ollut edes syönyt saatika juonut. Nyt on sunnuntaiaamu ja jalat ovat korskean kipeät. Huomenaamuna lähden viikoksi Washingtoniin ja tossut lähtevät mukaan. Aivan varmana.
Subscribe to:
Posts (Atom)
