Palautuuu

Eilen juoksin pari kevyttä ja tänään käyn aamulenkin ohella illansuussa myös metsäreippaalla. Huomenna pitää kokeilla maratonvauhtia kevyellä temmolla.

Chicagon maratonin suhteen on vähän niin ja näin kun tällä hetkellä meidän molempien lähtökarsinaksi on merkitty Open, mikä tarkoittaa, että edestämme lähtee 12.500 nopeampaa juoksijaa (eliitti, top 100, sub 3.00, 3.30 ja 4.00 maratoonarit). Jos emme saa enää tilannetta selviämään, jää Chicagon kirkkaimmaksi tavoitteeksi negative split. Ja eipähän tuolla liene niin väliä, kun kerran saamme nettoajan. Nettoaika hyväksytään myös Bostonin maratonille, joten eiköhän tästä selvitä. Ainoa vain, että lähtöviivalle kestänee muutama minuutti ja siitä vielä muutama kilsa ennen kuin pääsen omaan vauhtiin. Vaimokullan puolesta ottaa pattiin kun hän se on meistä kovassa iskussa juuri nyt.

[edit:] Uunituore myönteinen vastaus Chicagon päästä antaa pientä toivoa sille, että pääsisimme kumpainenkin lähemmäs omavauhtisia juoksijakollegoitamme 2,5 viikon päässä häämöttävässä kisassa. Toivon suuresti, että näin käy.

Crispy as expected

Kaaaaaauan odottamani aamun viileys on täällä. Aamulla lämpömittari oli jo alle 20 asteessa, eikä kosteuskaan enää paina olkapäitä. Ei tarvitse aamuisin enää kävellä lehmän suuhun. Käsijarru on edelleen päällä. Tosin tänään tein muutaman minuutin toiston irrotellakseni vähän olotilaa.

Metsää

Tänään oli lämmin päivä, +35 varjossa. Ennustavat viikonlopulle vähän erilaista keliä, mutta nyt on lämmintä. Metsäreipas tuntui hieman raskaammalta kuin viime viikolla ja ilmankos se kesti lähes pari minuuttia pidempään. Tom viskoi mäkeen taas kuin nilviäinen ja ekan mäen päällä taas totesi vauhdinnousun olleen mun syy. Oli se sitä ehkä vähän, mutta kantapäillä juostessaan saa mitä tilaa. Mt. Nastyn alussa puolestaan jättäydyin suosiolla muiden perään, mutta siinä taas veri veti ja luukutin Nastyn päälle urku auki. Tekee hyvää muutaman tunnin päässä häämöttävälle kiihtyvälle juoksulle. Iso lössi oli taas kehissä ja Paulkin oli palautunut Meksikon tuliaisina saamasta myrkytyksestä. Mitäs tässä muuta? Myrskyä odotellessa.

Cooling down

Aamuyön vietimme netin äärellä. Todistamassa Holménin SE-juoksua. Älyttömän hienoa ja varmaa työtä. Utriaisen puolesta harmittaa valtavasti. Toivottavasti hän vielä suuntaa uudelle maratonille ja kokeilee kovaa kuntoaan ja mahdollista olympiatikettiä. Tuo oli toisaalta osoitus siitä, että maraton on julma ja arvaamaton kaveri.

Itse piti tänään taistella maltin kanssa. Kehon kuuntelu on mulle edelleen taistelua. Perjantaina oli kiihtyvää reipasta ja eilinen pitkäkin meni lähes samaa vauhtia, tosin vain 7 mailin verran. Lopussa kaverit ottivat sentään lunkimmin. Tänään piti juosta 5 mailin viikkokisa, mutta jätin sen väliin. Pitää palautella, ettei heti toisella treeniviikolla tule stoppia. Selailin uutta Runners Worldia hieman ennen lähtöä kisapaikalle ja silmään pisti Dathan Ritzenheinin lausahdus: "...that two days off now is better than two months off later due to injury." Tuota olisin voinut pohtia joku 4-5 vuotta sitten... Viikkoon 102 km.