Reipastelua

Alle pari viikkoa maratoniin. Paukutin aamulla kiihtyvää reipasta kuuden mailin verran. Yllättävän leppoisaa kiihtymistä välillä 3.40-3.28/km aamunkoitossa.

Groove Armada

Perjantaina lunki 14 km ja tänään vedin aika lailla tasan 4.00 kilsavauhtia sellaiset 26 km. Jossain 22 km:n kohdalla etureidet löivät kipinää, joten palautumattomuus painaa. Huomenaamuna piipahdan lenkillä Suomessakin 80-luvulla kisanneen Chrisin kanssa. Hän karsi tämän maan olympiajoukkueeseen vuonna 1988 ja 1992. Kova se on vieläkin.

Niin ja Chicagosta tuli viestiä, että olivat korjanneet meidät oikeisiin lähtökuoppiin. Nyt se suoritus on sitten enää sinettiä vaille valmis. Torstaista asti vaivannut vilutustumisen tunne vaimenee koko ajan, joten knock knock toivon, etten tule kipeäksi.

Reipasta

Juoksin aamulla kiihtyvän reippaan kympin lähes sokkona - ilman tietoa mailivauhdeista sun muista - hyvän ystäväni pulssin kanssa. Mittasin matkan ja hajanaiset väliaikapaikkani lenkin perästä ja ilokseni sain havaita juosseeni juuri kaipaamani harjoituksen. Tosin liian lyhyen, 9.9 km. Takareidet laahauttavat edelleen, eikä tämä jatkuva koneen äärellä istuminen välttämättä ainakaan edistä niiden kuntoutumista. Mitenkä jos pystyisin kirjoittamaan tutkimusta makuuasennossa....

Palautuuu

Eilen juoksin pari kevyttä ja tänään käyn aamulenkin ohella illansuussa myös metsäreippaalla. Huomenna pitää kokeilla maratonvauhtia kevyellä temmolla.

Chicagon maratonin suhteen on vähän niin ja näin kun tällä hetkellä meidän molempien lähtökarsinaksi on merkitty Open, mikä tarkoittaa, että edestämme lähtee 12.500 nopeampaa juoksijaa (eliitti, top 100, sub 3.00, 3.30 ja 4.00 maratoonarit). Jos emme saa enää tilannetta selviämään, jää Chicagon kirkkaimmaksi tavoitteeksi negative split. Ja eipähän tuolla liene niin väliä, kun kerran saamme nettoajan. Nettoaika hyväksytään myös Bostonin maratonille, joten eiköhän tästä selvitä. Ainoa vain, että lähtöviivalle kestänee muutama minuutti ja siitä vielä muutama kilsa ennen kuin pääsen omaan vauhtiin. Vaimokullan puolesta ottaa pattiin kun hän se on meistä kovassa iskussa juuri nyt.

[edit:] Uunituore myönteinen vastaus Chicagon päästä antaa pientä toivoa sille, että pääsisimme kumpainenkin lähemmäs omavauhtisia juoksijakollegoitamme 2,5 viikon päässä häämöttävässä kisassa. Toivon suuresti, että näin käy.

Tapering II

Enää ei ota pattiin. Olin jo kuukausi sitten aavistellut tulevaa... Pääsis vaan takas valmistautumaan maralle, sit maran kunnialla läpi ja sit palautumaan ja SITTEN back on track. Tuota viimeistä hetkeä ennen pitää tehdä ihan harjoitusohjelma, jota sitten voisi noudattaa. Voi silloinkin nautiskella, mutta pitää kuitenkin huolehtia, että konetta kiusataan toistuvasti tarvittavilla asioilla.

Tänään kävimme aamulla pienellä pyörälenkillä katselemassa auringonnousua.

Suht valtava pettymys

Puolikas oli hieno kisa, reitti ja muut järjestelyt aivan ässiä. Oman juoksun kanssa kävi vähän niin kuin olen pelännyt, mutta vähän vielä sitäkin heikommin. Kiitos takareisien kälysen nykykunnon lopputulos 1.15.12 ei paljoa lupaa, mutta on itse asiassa aika hyvin linjassa sen kanssa, mihin oikeasti on nykyään mahkuja. Ehkä olen vähän liikaan nautiskellut juoksemisesta sen sijaan, että olisin treenannut. Tällä tavalla nyt tällä kertaa. Mutta kisa oli hieno ja matkassa oli mukana runsas 13.000 juoksijaa.

Jo 4 km takana. Kuva: Robert Jarrin / GRC

Just because

Suht rasittava tapering-viikko alkaa olla finaalissa. Vielä huominen pitää pidätellä ja sitten sunnuntaina ihmetellä, että miksei kuljekaan. Heh. Tänään juoksin vähän ja siihenkin mahdutin muutaman kovan minuutin vedon. Ihan vain siksi.

Crispy as expected

Kaaaaaauan odottamani aamun viileys on täällä. Aamulla lämpömittari oli jo alle 20 asteessa, eikä kosteuskaan enää paina olkapäitä. Ei tarvitse aamuisin enää kävellä lehmän suuhun. Käsijarru on edelleen päällä. Tosin tänään tein muutaman minuutin toiston irrotellakseni vähän olotilaa.

Nää painaa

Lupsakas nillitys jatkuu. Juoksin päivän ainoan kevyen ilman ainuttakaan nautittavaa askelta.

Working out

Nillitin aamuisella ennen kuutta pari mailia aikaan 10.45, mikä tarkoittaa 3.20/km. Siihen päälle cool downissa 5*1'1min. vitosen kisavauhtia. Ei se nyt niin helppoa ollut, mitä piti oleman, mutta tällä kertaa tällä tavalla.

Tapering part I

Otan lunkia tähän puolikkaan alle. Tänään kävin peurojen kera metsäkympillä ja huomenna kokeilen mulle uutta irrottelua. Alkuun 3 km kisavauhtia ja päälle 5*1'1min. vitosen kisavauhtia. Molemmat vauhdit on nykyjään niin hitaita, että vähän niin kuin hölkällä kävis. Metsässä oli ihan lunkia ja vedin siihen päälle muutamat rullaukset.

Just a weekend

Viikonloppu on ollut rauhallista. Eilen iisi 23 ja tänään vielä iisimpi 10 km Baltimoren pohjoispuolella vanhalla rautatiellä. Viikon päässä häämöttää Phillyn puolikas. Olo yllättävän epävarma.

I see light

Vihdoinkin paikat vähän hellittävät. Ehdinkin juosta ne taas uudelleen jumiin vielä. Hyvä hyvä. Torstaina juoksin aamusta kiihtyvän vitosen ja siihen päälle vauhtileikittelyä. VL:ssä oli kosto päällä, sillä täysin yhteistyökyvyttömät takareidet olivat syönnillään.

Tänään paikat eivät enää sattuneet, mikä ei ollut vastenmielistä. Huomenna ja sunnuntaina olisi mahdollisuus kisata, mutta molemmat kisat jäävät väliin.

WTH

I'm still zapped. Eilinen menin joten kuten, mutta aamulla tuttu kulkemattomuus oli tässä ja nyt. Lyhennetty aamulenkki onkin sitten päivän ainoa.

[edit:] Nääh, en pysynyt aloillani. Kävin heittämässä just kevyen kympin. Jalat tuntuivat jo vähän paremmilta.

Back in business

Rallatin muutaman rennomman päivän jälkeen 7 mailia tempoa 40.10 (3.34/km). Enää vain toinen pakara on armottoman vastatahoinen. Alusta oli osilta liukas (?) sateen jäljiltä, mutta tuo tieto on lähinnä kuriositeetti.

MTBing

Sunnuntaina kevyt 10 km. Tänään tossut jäivät kulumatta. Teimme Aleksin kanssa siistin keikan maastopyörällä Avalonin alueella. En edes nupittanut, mutta painelinkin jarrua hieman intensiivisemmin. Hiemanko oli siistiä. Oli.

I'm done

31km, joista jokainen oli liikaa takareisille ja hakatulle keholle.

Shakki ja matti.

Heavier than...

Nyt painaa. Otin eilisen iltapäivän lunkisti, mutta silti olin aivan loppu tänään aamulla. Huomenna vielä pitkä ja sitten ensi viikolla pitää vähän rauhoittaa. Oikea takareisi veti itsensä melkein jojoon tässä parissa päivässä ja sillekin pitää antaa vähän armoa.

[edit] Kävin muuten juuri kostoksi Five Guysissa, nyt painaa jalkojen lisäksi maha.

Ei ihan vielä lähde

Aamun kiihtyvä on takana. Alkuviikon kikkailut painoivat ja eilen yllättäen iskenyt pakaran puutuminen otti pattiin. Starttasimme Kentin ja Carloksen kanssa 4.10-vauhtia ja lopussa paukutimme 3.25-3.30/km. Loppu olisi voinut olla helpompaakin, ja varsinkin siinä vaiheessa kun Kent painoi 3.10/km tiskiin, olisin toivonut kykeneväni antamaan jotain vastusta, muttei siitä mitään tullut. Carloskin meni menojaan. Olen silti tyytyväinen aamun taivaltamiseen. Ekan mailin aikana muutos lähikosketus ison SUV:n kanssa oli erinomaisen lähellä. Tunsimme sen peilin sivaltavan paidan ulottuvimpia osia. Sellainen vähän kylmää.

Metsää

Tänään oli lämmin päivä, +35 varjossa. Ennustavat viikonlopulle vähän erilaista keliä, mutta nyt on lämmintä. Metsäreipas tuntui hieman raskaammalta kuin viime viikolla ja ilmankos se kesti lähes pari minuuttia pidempään. Tom viskoi mäkeen taas kuin nilviäinen ja ekan mäen päällä taas totesi vauhdinnousun olleen mun syy. Oli se sitä ehkä vähän, mutta kantapäillä juostessaan saa mitä tilaa. Mt. Nastyn alussa puolestaan jättäydyin suosiolla muiden perään, mutta siinä taas veri veti ja luukutin Nastyn päälle urku auki. Tekee hyvää muutaman tunnin päässä häämöttävälle kiihtyvälle juoksulle. Iso lössi oli taas kehissä ja Paulkin oli palautunut Meksikon tuliaisina saamasta myrkytyksestä. Mitäs tässä muuta? Myrskyä odotellessa.

Ja sitten syyskuulle

Sunnuntaina piipahdimme mieluisissa maisemissa Harpers Ferryssä, Länsi-Virginian puolella. Siellä mallailimme C&O-kanaalin polulla 12 km melko kevyttä ja viimeistelimme päivän kapuamalla korkealle nyppylälle.

Maanantaina olikin sitten vuorossa ehtaa rankaa kasvattavaa puuhaa mäkivetojen muodossa. Teimme kolme sarjaa. Ai niin, yksi sarja tarkoittaa yhtä pitkää (900m) ja neljää lyhyttä (200m) vetoa eri mäkiin. Mieluisaa oli, väsyttikin niin pirusti. Teimme treenin jo aamupäivällä kun kerran oli pyhäpäivä. Paikallisille siis.