Kesä numeroina

Kesäkuu 0 km
Heinäkuu 129 km
Elokuu 190 km

Kotona taas

Dublin sujui hyvin. Työkeikka oli ilman ylimielisyyttä selvähkö homma jo papereihin tutustumisen jälkeen. Tiistaina ja keskiviikkona seurasin ja seurasimme kun yhteistyökumppani esitti kalvolla samat asiat kuin paperilla meille oli tarkasti tarjottu. Eipä se mitään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Muutama hetki Dubliniin tutustumiseenkin tarjottiin. Juoksin maanantai-illalla ilman karttaa valtavankokoiseen Phoenix-puistoon, jossa peurat juoksivat liikenteen vierellä. Minä en ollut yksi niistä. Muutama tuli kyselemään missä mennään ja kiristin vauhtia keskustellessa niin, että kyselijät kääntyivät sanoen, että heille tuli kiire tuonne. Tiistaina juoksin kevyttä ja löysin sen kanaalin reunamat. Keskiviikkona nautiskelin jumista kanaalin reunamilla vetäessäni minuuttisia. Torstaiaamulla suuntasin taas kohti tuota puistoa. Juoksin vahingossa 19 km.

Tiistaina aloitin heti kovahkolla pyöräilyllä, mutta lyhyellä sellaisella (23 km). Iggy Pop: I Wanna Live tai sitten Liam Lynch: United States of Whatever. Nyt tuntuu siltä kun tulisi laatat piakkoin. Tulee kai... Töissä on on pirun raastavaa, mutta researchaaminen sujuu nyt kuin koripalloilu. Tiistaina viiden kilometrin todella raskaanoloinen jolkotus Karikolla. Keskiviikkona rankaisin aamusta itseäni kuntopiirillä, jossa jalkaliikkeet tekivät todella hyvää jälkeä. Vaatimaton ilmaisu. Heh. Nyt lähden pian tekemään orientoivia mäkivetoja. Siis kevyitä sellaisia. Huomenna reipasta. The Machete ja New Me.

Torstaiaamuna maistui vihdoinkin kevyt pyörä. Vetäisin Kauselan aika lunkisti, jotta jäi illaksi voimia. Aamulla Groovella soi Larry Grahamin Water, jota en ollut kuullut ainakaan kymmeneen vuoteen. Pirun kova. Löytyy sitä samaa täältäkin. Ainakin kolmen minuutin hujakoilla. Illalla juoksin Jukin kanssa Karikolla fartlekiä minuutin vedoin. Tuntu aika kovalta, mutta tässä kunnossa taitaa kaikki tuntua. Jalat aukesivat vasta loppurullauksissa. Tänään vetelen kevyttä, jopa ehkä nollapäivää. Sunnuntaina ehkä Härkätien lenkille. Josko pääsis alle neljää 7,5 km läpi.

Perjantaina emme palanneet maaottelun jälkeen Turkuun asti vaan yövyimme Somerniemellä. Lauantaiaamulla juostiin kevyttä taas hienoissa maisemissa ja miellyttävällä alustalla. Sunnuntaina Härkätien lenkillä päästelin alussa menemään 3.15 ja 3.17 tonnit. Yritin jättää Jukan heti. Heh. Vitosen väliaika oli 16.28 ja koko 7,5 km:n kului 26.02, mikä tarkoittaa 3.28/km vauhtia. Ei paha. Tavoite oli paukuttaa alle neljää, kun ei ollut mitään hajua, miten juoksu voisi kulkea 1,5 kuukauden puolittaisen lenkkeilyn jälkeen. Juki juoksi 24.58. Vaikkei matka olisikaan täyttä luvattua pituutta, olen silti todella tyytyväinen ja yllättynyt juoksun kulkuun. Tuntuma askellukseen kuitenkin puuttuu yhä. Itse McMutton oli myös paikalla. En ole nähnytkään häntä sitten kevään hiihtolenkin. Tänään suuntaan kohti Dublinia. Pirun hienoa kun saa taas kantaa lenkkivehkeet mukaan työmatkalle.

Puuh.

Maanantaina alkoivat taas työt. Olisipa ammattini juoksija. Aamulla Jukan autossa soi Radioheadin Karma Police, joten sellainen fiilis jatkuu tän päivän. Maanantaina kevyttä ja kimmoisuutta. Tiistaiaamuna lähdin pyöräilemään leppoista tahtia. Rio de Raision tuntumassa tsekkailin kelloa ja aikaisen ajankohdan johdosta lähdin jatkamaan siitä Maskuun jne. Töihin pääsin 1,5 h ja 45 km:n lenkillä. Hyvä aamuharjoitus. Taas. Töissä ihmettelin koneen kelloa, joka näytti, että 10.40, joka oli varmana tuntia liikaa. Ranteeni oli yhä Ruotsissa. Onneksi ehdin edes siihen aikaan tänne, että ehdin Z:n kanssa lounaalle. Ehkä tänään lähden vähän aikaisemmin.

Muutenkaan ei ole ihan skarppi olo. Jätinkin iltapäivän tekemiset sikseen ja keskityin voimaan pahoin. On kivaa. Lilla kesäflunssa päällä. Jää siis keskiviikkokin väliin. Huomenna aamulla Helsinkiin työpajailemaan. Puuh. Slayer: Silent Scream. HIljaista on. Kesäinen flunssa ei mahdollista ihmeitä, mutta ei tässä vielä ihmeitä tarvitse tehdäkään. Huominen Hirvensalon lyhyt tykitys jäänee väliin. Tänään researchaan kuin peto. Pieni tai iso. Ihan sama. Gil Scott-Heron: B-Movie.

Lauantai meni koomailessa. Ensiksi olin seuraamassa Hirvensalon ympärijuoksua. Mun piti juosta siellä lyhyempi kisa harjoitusmielessä, mutta terveydentila sitä ei sallinut. Iltapäivä kului 14- ja 15-vuotiaiden SM-kisoissa tuossa takapihalla kellokallena. Illalla ei ollut vahva olo. Sunnuntaiaamu alkoi samassa tuubassa. Kuitenkin riensimme Vepsään viettämään Andreinan synttäreitä. Kiva kun ei satanut. Toivottavasti hengitys alkaa toimimaan edes vähän pian. Flunssa iski suoraan vyön alle eli hengityselimistöön. Sekös ottaa pattiin. Nyt ei soi mikään. Ehkä korvat vähän. Nyt tuntuu flunssa kaikonneen. Olis syytä jo. Huomenna jatkuu. Tai ainakin siltä tuntuu tänään. Four Tet: A Joy.

EM-Göteborg

Olipa ikävää kun aikaistimme lähtöä vuorokaudella. Todella. Vaikkei lippuja Ulleville herunutkaan, oli valtavan hienoa todistaa Keskisalon kultajuoksua Mussen "hyytymisen" johdosta vaienneen tuhatpäisen ruotsalaisyleisön keskellä riemuiten ääneen valtavalla voimalla. Ei saamari kun tuollainen voi olla hienoa. Hell oli onnistunut laittamaan raaston etusivulle täydellisen kuvan Kekkistä. Päivän biisinä soi Maamme -laulu. Illalla piipahdimme Lisebergissä, vähän samanlainen meininki kuin Köpiksen Tivolissa. Päivällä hengasimme urheilijahotellin tuntumassa kun Juki kävi Jakin kanssa tutustumassa EM-maran reittiin.

Lauantaiaamulla lenkkiä ihan kutkuttavan hienoissa maastoissa leirintäalueen tuntumassa. Sen jälkeen siirryimme seuraamaan naisten maratonia. Vähän kuvasin samalla. Loppupäivän kisat seurasimme taas kentän ulkopuolella, mutta aika lutuisin olosuhtein Telian sponsorialueella rantatuoleissa. Sunnuntaina seurasimme miesten maraa. Toholle kävi aika ohraisesti. Mara on kova matka, ja kehoa on välillä mahdoton käskeä. Maratonia seuratessa jalat vipattivat taas, mutta pieni aika menee ennen seuraavaa koitosta sillä matkalla. Sunnuntaiaamuna juoksin 6 km reipasta todella raskain jaloin. Mutta hyvällä tunteella. Maratonin jälkeen pääsin testaamaan autopeleissä kerättyä kokemusta Tukholmaan suuntautuvassa liikenteessä. Ehdimme porteille noin 2 minuuttia ennen niiden sulkemista. Kädet tärisi siinä vaiheessa, mutta nukuin yöni hyvin... Heh.

Juoksu maistuu taas

Tiistaina homma taas jatkui. Nyt oli vuorossa VL Jukan kanssa. Jukka säästeli ja mä menin välillä täyttä. Aivan täyttä. Muuten homma oli hallinnassa. Lopussa kevyehkö väsähtäminen, mutta se johtui siitä, että viimeinen kaksminuuttinen tuli ylämäkeen. Tosi hyvältä alkaa tuntumaan kovempivauhtinen. Ainoa mutta siinä on, että vauhti ei vielä päätä huimaa, mutta se on nyt tätä. Vauhdilla tuli leikiteltyä 8 km ynnä siihen sitten 5 km:n verryttely tykö. Päivään sopi hyvin N.W.A:n If It Ain't Ruff.

Heh, torstaina näyttää tulevan yksi ehkä kaikkien aikojen huonoimmista juoksuaiheisista elokuvista, Elämäni juoksu, jossa jopa melkoinen velmu, Armin Müller-Stahl, karahtaa uransa pohjaan niin, että haisee. Ja hän on sentään näytellyt saksalaisissa dekkareissakin... Mika ja Raakel näyttivät sen kerran ihan niin kuin tsempiksi Berliinin maratonille. Toisaalta nyt kun muistelee niin se on sen verran heikko, että se on hauska. Toivottoman tylsä se on. Oikeesti.

Keskiviikkona ulkoilutin itseni lisäksi Marvilia. Lenkki venyi melkein 2,5 tuntiseksi, joten jätin aiotun juoksun kokonaan tekemättä. Jaksan sitten huomenna paremmin. Polvi on edelleen hiljaa. Kiva. Nyt soi The Treacherous Threen The New Rap Language. Torstaiaamuna menin Jukan kanssa radalle. Juki veteli 200:siä, mä kontrollinelisatasia. 10x400m satasen palautuksella 83-78 sekuntiin (viimeinen 72). Sellaista rauhallista maistelua. Haetaan vähän tuntumaa heti, ettei taas mennä syvälle jumiin ja reippaan ja kovan sympioosiin. Nyt soi Slayer: Cult. Illalla kohti Göteborgia. Ensi maanantaina pitäisi palata töihin... Jaa-a. Tosi innoissani olen siitä. Not!

Triathlon

Tiistaina nautiskelin itseni kiusaamisesta vanhalla kunnon vauhtileikittelyllä. S:n innostamana starttasimme jopa Ruissaloon, jossa olikin ilo vedellä kahden ja minuutin vetoja 8 km:n verran. Kunto tosin alkoi loppumaan jo 3,5 km:n lieppeillä. Keskivauhti vain 4.10/km, mutta kuitenkin. Verryttelyt siihen tykö ja taas mentiin. Huomenna marjanpoimintaa ja Artsin muuttoa. Päivän biisinä taas suomalaista lirputusta Mokoman Takatalvi tietty... Tein pientä kokeilua nopeasti saatavissa olleilla kuvilla.

Jaa-a. Torstaina aamulla kevyt 17 km ja iltapäivällä pyrähtelyä frisbeen perässä. Rankka päivä jaloille. Siis ihan yleensä, ei niinkään polvelle. Huomenna rauhallista ja lauantaina Vehmaan triathlonkisa, 1/10-matkat. Paluu juurille? Mikan kanssahan siellä triathlonuramme aloitimme joskus 90-luvun alussa. Mikalla se ura on jatkunut vähän aktiivisempana...

Vehmaan 1/10-osa triathlon oli miellyttävä kokemus Uinnin otin rauhassa, pyöräilyn vähemmän (oli peesikielto ja yritin koko ajan ohitella ympärilläni pyörinyttä peesijonoa: kun ne ohittivat minut, ohitin ne välittömästi kunnes katkesin muutama kilsa ennen vaihtoa) ja juoksussa rauhasta ei ollut tietoa (ohitin kaikki peesailijat ja kilsa ennen maalia ohitin vielä itsensä Jari Niemelän, joka juoksi joukkuekisassa). Mika voitti kisan ajalla 53.08, Juki oli toinen (53.47) ja mä yhdeksäs ajalla 62.19. Hävisin itse asiassa naisten voittajalle, mutta laitan sen peesaamiseen piikkiin. Heh. Mikan juoksuaika oli 14.27, Jukan 15.05 ja mun 15.40. Matka oli kuulemma "hieman" yli 4 km, joten ihan kiva homma.

Sunnuntaina juoksimme S:n kanssa hieman - ehkä vähän liikaakin - ja sitten siirryimme Jukin ja Andreinan kanssa Sauvoon marjastamaan. Saavuimme sieltä iltayhdeltätoista... Viime viikolla tuli uuden ajan viikkokilsaennätys 57 km. Polvi ei ollut viikonlopusta moksiskaan. Päivän biisi on aivan varmasti Slayerin Eyes of the Insane. Ihan kevyesti. Muuten päivä taitaa sujua rauhallisissa merkeissä.