London calling

Lontoon reissu takana. Olipa kiva nähdä Jukkaa siellä. Tapasimme siellä myös Arvosen Tuomaksen, mikä oli varsin mukavaa. Jukka kertoi suurella innolla paikallisista maastojuoksuista, joka ovat pääasiassa mudassa tarpomista, puun runkojen alittamista/ylittämistä ja muuta mukavaa.

Aamun keikka Jonesille oli antoisa. Sain piikin polvilumpion ja reisiluunpään väliseen jänteeseen. Ehkä se auttaa. Kyllä! Nyt kolme päivää täyttä lepoa ja sitten alkaa rankaisu. Kahden viikon päästä pääsen kokeilemaan juoksemista. Elämä on!

Polvi ei taivu nyt lainkaan. Hupaisaa moinen. Jalka suurin piirtein laahautuu perässäni. Vähän niin kuin normaalistikin tapahtuu. Jos tuntuu tältä, on jalan parannuttava, koska niin se vain on. Keskiviikko ja torstai toistavat toisiaan. Tänään tosin polvi on hieman rauhoittunut eilisestä, mutta rehellisesti sanoen eilen polvi oli jonkin verran kipeä. Huomenna kun autoa ei ole käytössä, niin pääsen todennäköisesti bussimatkalle, sillä kävely on edelleen vaikeaa. En olekaan vielä käyttänyt paikallisbusseja kertaakaan muutettuani Turkuun 1998. Aina on päässyt jalan tai pyörällä (tai autolla). Onpa vaikeaa. Not.

Juoksin muuten tiistaina aamulla ennen lääkäriä 5 km noin 4.00 vauhtia. Keuhkot vinkuivat. Edellinen kokeilu oli muutaman viikon takaa. Bostonin keikka, lunten sulaminen ja nyt polven piikitys ovat aika tehokkaasti estäneet korvaavat. Bostonissa tosin tein vielä kuntopiiriä, mutta siihen on jäänyt. Todellisin syy löytyy peilistä niin kuin aina. Onpahan taas motivaatiota. Jukka kertoi kivoja asioita tuttunsa Kenian leiriltä ja omasta uudelleen syttymisestä juoksun pariin maanantain harjoituksissa. Sekin lisäsi motivaatiota. Kunhan tuo polvi tuosta nyt vain tokenisi.

Jos on torstai toivoa täynnä, niin sitä on perjantaikin. Pystyn kävelemään taas. En vielä portaita, mutta tasainen sujuu jo vähän. On hupia se.. Lauantaina kävelin vähän enemmän. Sunnuntaina tein aamulla 1,5 tunnin kuntopiirin ja kävelimme rauhassa iltapäivällä. Epätasaisesta alustasta polvi ei tunnu pitävän. Maanantaina kävelin töihin. Ihan vain siksi. Tiistaina kävelin jo kovempaa. Eilinen uinti korvaantui tunnin kuntopiirillä. Tänään menen salille. Polvi tuntuu nyt pirun hyvältä. Suuret odotukset, suuret!

Eilen taoin stepperiä, mutta vain hyvin vähän aikaa. Nyt oikealla polvella oli jotain mielessä. Tästä ei tule muuta mieleen kuin, että juoskaa ja nauttikaa nuoret juoksemisesta kun vielä voitte... Keskiviikkona uintia ja kävelyä. Puuuuh. Hallille oli tullut oikein valtavasti niitä vesihölkkääjiä. Omat liikennesäännöt ja kaikki. Niin ne ajat muuttuu.

ü

Jonesin tarkastelu oli lupaavampi. Ensi tiistaina menen paikalle uudelleen jalkaa rasittaneena ja sitten katsotaan, mitä tuleman pitää. Tiukoille vetää kun palaan Lontoosta yöllä ja aamulla klo 8.00 pitää olla Kimalaisessa juosseena. Normaalirutiinilla ei olisi mitään hätää, mutta jo vain nyt lusmutessa on rutiinit niin ja näin. Tänään lähdemme kohti Lontoota. Se jäikin tsekkaamatta viime viikonloppuna.

Haaaaaaa

Takaisin Suomessa. Nukuin viimeisen viiden vuorokauden aikana 2-3 tunnin unia. Ei mun keho sinne Bostoniin ihan niin vain sopeutunut. Onneksi ei ollut kisaa tiedossa. Vinkkinä USA:aan matkaaville, että ainakaan paluumatkalla ei kannata laittaa pommia kenkään.

Eilen kun menin nukkumaan, olin ollut hereillä 35 tuntia putkeen. Ja aamulla piti lähteä Itä-Suomen pääkaupunkia kohden. Nyt olen sieltä takaisin. Ihan just on pakko päästä nukkumaan. Huomenaamuna ortopedi kopeloi polveani. Nivelreumalääkkeen syöminenkin loppui tänään. Suomi on muuten kiva maa. Land of the proud and free oli tosi free. Visa, maahantuloilmoitus laskeuduttaessa ja pois lähdettäessä strip-search. What's your business?

Kävin aamulla ortopedillä, jonne sain ajan ja lähetteen työterveyslekurin kautta. Voi naama sentään. Jos tarvitsee tähystää, niin sitten tähystetään. Jos ei tarvitse, niin sitten ei tähystetä. Ei se niin vaikeaa ole. Ajaessa takaisin töihin menin suoraan Mehiläisen vastaanottotiskille kulkematta lähtö-ruudun kautta ja varasin ajan Jonesille. Huomiseksi. Aamulla siis kävin myös juoksemassa 2,5 vkon levon ja lääkityksen jälkeen = polvi on edelleen paskana. Töissä olikin sitten hilpeä päivä. Mulla oli aikaa kahden tunnin verran, mutta palaveri kesti VAIN 5,5 tuntia. Se oli sitten siinä.

Vettä

Maanantaina jatkoin töihin kävelyä. Junalle piti vähän jo kiirehtiä. Palaveriin, jonka olisi voinut hoitaa meililläkin. Kai. Ollista ei ole vielä kuulunut. Pitää kohta varmaan soittaa sille. Ok. Huomenna hakemaan lähetettä ja toivottavasti samalla pääsisin röntgeniin. Sitten torstaina muutaman päivän keikalle Bostoniin. Kovaa peliä. Tossut jäävät nyt valitettavasti kotiin, sillä polvi ei juoksuun taivu. Valitettavaa, mutta tosiaan muutaman edellisen vamman jälkeen tapahtuneen juoksutapailun jälkeen polvi otti välittömästi lukua. Todella v-mäistä, mutta kun unohtaa itsekeskeisyyden niin kärpäsen pieruhan tämä on.
Onnelan analyysissa polvessa voi olla ongelmana joko polvilumpion väärä ohjautuminen kun teen tukiharjoituksia tai sitten siellä on jossakin plica (joka vaatii tähystystä). Täällä ainakin tuntuu. Noin. Ortopedi kutsuu. Näppärää. Vaikeaksi käy ennen kuin loppuu.

Eipä käy kateeksi juoksevia lajitovereita tällä kelillä. Tsemppiä kaikille. I'm off to Boston. Sinä aikana henkilökohtaisella urheilurintamalla on suht hiljaista. Vain kuntopiiriä. Eilen olin uimassa. Siellä olisi ollut tarjolla niitä vesijuoksuvöitäkin...

Uusi vuosi, tutut kujeet

Heti maanantaina piti päästä kokeilemaan juoksua. Eipä siellä paljon muutosta ole tapahtunut. Nyt on takana pari viikkoa lepoa, hoitoa ja yksi piikki, eikä uusi vamma ole vielä lähelläkään ehtaa kuntoa. Mitähän sitten seuraa kun tämä tulee joskus kuntoon???? Viime vuonna tuli juostua 2997 km, ja nämä tulivat 1.6.-25.10.2005 välisenä aikana. Vähän jo kaiholla muistelen näitäkin aikoja.

Päivällä oli tosi muuten lähellä, että viime vuonna ostetut Aamupala-juustot (2 kpl) olisivat vanhentuneet kelvottomiksi. Niiden viimeinen käyttöpäivä oli näet 2.1.2006 klo 13.55. Sain ne syötyä sämpylän päällisinä klo 13.40 mennessä. Nyt lottoamaan.

Mutta taas nykypäivään. Maanantaina tein vajaan kuntopiirin, jossa oli nyt erityisen paljon polven alueen harjoituksia. Yksinkertaisia staattisia lihasjännityksiä. Näiden jälkeen kunnon venyttely. Aamulla jatkoin samaa rataa. Vasemmassa jalassa on nyt kaiken kaikkiaan "vain" lihaksen kiinnityskohdan tulehdus, joka helpottanee levolla. Sietämätöntä. Etten vain olisi liian vanha jo... Pohjeluun murtuma 03-05/2003, jännerappeuma 09/2004-04/2005, pakara"syndrooma" 10-12/2005, vasemman polven vamma 12/2005->. What next?

Hiljaiselo jatkuu. Silti piti käydä kokeilemassa josko jalka kestäisi hiihtoa, ja jos ei kestäisi niin sitten laskeutuisini altaaseen. Uimaan, en vetiselle lenkille. Kolmas peräkkäinen talvi juoksukyvyttömänä...

Sain kiusattua happikonetta eilen hiihtämällä. Keli oli hyvä, ja niiloja oli liikkeellä paljon. Polvi ei tästäkään pahemmin pitänyt. Tänään sain kävellä töihin, kun pyöräilyyn polvesta ei ole. Perjantaina hiihdin taas tunnin raastolla. Kivaa puuhaa, muttei polven mielestä. Huono juttu. Sunnuntaina kävin taas Impivaaran väenpaljoudessa. Plaah. ...kele mitä puuhaa.