Syyskuu 621 km
Lokakuu 423 km
Marraskuu 85 km
11/30/2005
Maanantaina osallistuin pitkästä aikaa triatleettien kuntopiiriin. Hyvä homma. Jalkaa tuli käyteltyä voimalla. Kovaa vauhtia se ei vielä oikein kestä. Askel on silloin varovainen, ja siksi ehkä Sökö pysyikin verryttelyssä peesissä...
Keli muuttui nopeasti. Jos vielä loputkin loat menevät mennessään, niin Japanin matkailijoita odottaa samanlainen keli kuin lähtiessään oli. Eivät ole kokeneet kevyttä jäätä. Aamun kymppi katkesi kutoseksi. Ei pystynyt. Ulkoreisi alkaa olemaan kunnossa, niin myös pakaran sivu. Enää vain gluteus mediuksen kun saa auki niin sitten. Kyllä on niin perhanan vaikeaa ollut tämän homman kanssa. Nyt on kuitenkin aika hilkulla. Jos vain maltilla pystyy, niin sitten ehkä. Nyt ainakin voisin juosta jalan paskaksi ihan helposti. Ei tosin ole tarvis.
Eilisessä akupunktiossa tuntui mediuksessa helpotus. Huomenna piikille. Tänään käyn kokeilemassa kuin paljon tuntuu. Piikin jälkeen fysioterapeutille tsekkaamaan, ovatko pohjalliset yliohjaavat ja samalla edistämässä kiputilan pitkittymistä... Eilen juoksin noin sata metriä. En sitten vääntänyt väkisin kipeällä lonkalla. Tänään siihen laitetaan kortisonia. Mihinkä kohtaan... Heinosen Olli on kyllä ollut avulias ja kärsivällinen tämän(kin) vamman kanssa. Marraskuu etenee nyt piikittelyn merkeissä. Itselleni piikki osui lonkan seudulle. Ehkä nyt sitten pian pääsen laahustamaan teille ja matolle.
Taas oli maanantai. Ihme touhua. Rutiinitonta haahuilua. Tänään voinen jatkaa elämää piikittelyn jälkeen. Pää hajoaa jos ensimmäiset askeleet sattuvat. Se kuulemma röntgenin paikka seuraavaksi...
Juu ei pelittänyt. Jalka/pakara/lonkka oli aiempaa parempi, vaan kaukana toimivasta. Enpä tiiä. Kävin aamulla raastoluolassa juoksemassa vitosen ilman pohjallisia. Piikitetty kohta ok, vaan jostain vielä kirraa. Vaikea sanoa mistä, kun yksikään kohta ei varsinaisesti tunnu kipeältä. Kauniisti sanoen vituttaa reilusti. Taas... Huomenna taas pitkästä aikaa Walliuksen luo.
Iltaisella akupunktiolla oli kaksi hyvää seurausta. Jalka rentoutui ja Kirsi rohkaisi mua olemaan kokeilematta juoksemista 18 vuorokauteen. Ehkä mä sitten jo voisin uskoa, että todellinen juoksulepo ja vamman aiheuttaneiden heikkouksien poistaminen on mun päätreeniä seuraavat kaksi viikkoa. Ja sitten. Jouluaaton pitkälle lenkille. Se on loppuvuoden päätavoite. Jotenkin tämä talvi alkaa muistuttamaan vuoden takaista... Tosin viime vuonna jouluaattona ei ollut muuta mahista pitkälle lenkille kuin pyörän selässä..
Keli muuttui nopeasti. Jos vielä loputkin loat menevät mennessään, niin Japanin matkailijoita odottaa samanlainen keli kuin lähtiessään oli. Eivät ole kokeneet kevyttä jäätä. Aamun kymppi katkesi kutoseksi. Ei pystynyt. Ulkoreisi alkaa olemaan kunnossa, niin myös pakaran sivu. Enää vain gluteus mediuksen kun saa auki niin sitten. Kyllä on niin perhanan vaikeaa ollut tämän homman kanssa. Nyt on kuitenkin aika hilkulla. Jos vain maltilla pystyy, niin sitten ehkä. Nyt ainakin voisin juosta jalan paskaksi ihan helposti. Ei tosin ole tarvis.
Eilisessä akupunktiossa tuntui mediuksessa helpotus. Huomenna piikille. Tänään käyn kokeilemassa kuin paljon tuntuu. Piikin jälkeen fysioterapeutille tsekkaamaan, ovatko pohjalliset yliohjaavat ja samalla edistämässä kiputilan pitkittymistä... Eilen juoksin noin sata metriä. En sitten vääntänyt väkisin kipeällä lonkalla. Tänään siihen laitetaan kortisonia. Mihinkä kohtaan... Heinosen Olli on kyllä ollut avulias ja kärsivällinen tämän(kin) vamman kanssa. Marraskuu etenee nyt piikittelyn merkeissä. Itselleni piikki osui lonkan seudulle. Ehkä nyt sitten pian pääsen laahustamaan teille ja matolle.
Taas oli maanantai. Ihme touhua. Rutiinitonta haahuilua. Tänään voinen jatkaa elämää piikittelyn jälkeen. Pää hajoaa jos ensimmäiset askeleet sattuvat. Se kuulemma röntgenin paikka seuraavaksi...
Juu ei pelittänyt. Jalka/pakara/lonkka oli aiempaa parempi, vaan kaukana toimivasta. Enpä tiiä. Kävin aamulla raastoluolassa juoksemassa vitosen ilman pohjallisia. Piikitetty kohta ok, vaan jostain vielä kirraa. Vaikea sanoa mistä, kun yksikään kohta ei varsinaisesti tunnu kipeältä. Kauniisti sanoen vituttaa reilusti. Taas... Huomenna taas pitkästä aikaa Walliuksen luo.
Iltaisella akupunktiolla oli kaksi hyvää seurausta. Jalka rentoutui ja Kirsi rohkaisi mua olemaan kokeilematta juoksemista 18 vuorokauteen. Ehkä mä sitten jo voisin uskoa, että todellinen juoksulepo ja vamman aiheuttaneiden heikkouksien poistaminen on mun päätreeniä seuraavat kaksi viikkoa. Ja sitten. Jouluaaton pitkälle lenkille. Se on loppuvuoden päätavoite. Jotenkin tämä talvi alkaa muistuttamaan vuoden takaista... Tosin viime vuonna jouluaattona ei ollut muuta mahista pitkälle lenkille kuin pyörän selässä..
11/19/2005
Kilsoja noin nolla
Lauantai kului aamulla lenkillä, matkalla Haminaan, PM-maastojen seuraamisella, lenkillä PM-maastoreitillä (tutussa Ruissalossa...) ja paluureissulla. Jumalavite tota jalkaa. Sen kanssa on nyt pinna kireällä. Maratonia sillä ei ainakaan juokse, eikä kunnolla lenkkiäkään. Prkl. Onkohan tämä sittenkään vain kuoppa kiitoradalla vai se viimeinen niitti. Hitto, selvisin melkein astumiskyvyttömästä takaisin perustasolle, ja nyt yhden pakaran takia mukako kaikki kaatuisi nyt ja tähän. On muillakin kaatunut.
Aamulla juoksua vain 16 minuuttia. Nyt on aika hilkulla. Pystyin onneksi vielä petraamaan kunnon neljässä kuukaudessa hyväksi peruskunnoksi. Ehkä se oli sitten tämän "toisen" juoksu-uran paras tulos. Lienee syytä olla tyytyväinen siihenkin. Tästä koivesta ei kyllä ole kohta kaluksi enää. Tuntuis nyt edes sen verran, ettei antais toivoa juoksemista, mutta kun ei. Hiljaa, mutta kun alkaa juoksuaskeleet, niin jo vain on pahana. Ei helvetti ku tää hajottaa. Illalla ehkä kuntopiiriä ketutukseen ja jo lähes perinteistä hoitoa tennispallolla lisättynä.
Eilinen päivä oli ehkä turhauttavin ikinä. Siis töiden puolesta. Emmä jaksa aina samaa paskaa. Tutkimuksen tuloksia on joidenkin niin vaikea niellä, että tekee pahaa katsoa. Eilen oli raja aika lähellä antaa kuulua, mitä oikeasti kelasin tilanteesta ja vastapuolen ala-arvoisesta käyttäytymisestä. Tähän asti kaikissa vaikeissa ja väärinymmärryksiä korjaavissa palavereissa olen asioinut aikuisten kanssa, eilen en ollut siitä ihan varma.
Illalla jumppasin lonkkia kevyesti ja venyttelyä. Juoksu on jäänyt väliin nyt kolmena päivänä. Sama virsi jatkuu vaan. Venyttely ei poista kipua, ei kevyet vahvistusliikkeetkään. Ei lepo, ei rasitus, ei lääke, ei hieronta, ei ultraääni, ei didy, ei mikään. Ihan hienoa. Nyt on kaikki pelissä. Torstai-illalla olin Mattiloilla saamassa akupunktiota. Jollei muuta niin se ainakin sai minut pysymään paikallaan. Yhdestä kerrasta ei vielä voi sanoa mitään, mutta kuuri jatkuukin sunnuntaina. Samaisesti tänään päivällä on hierontaa ja manipulaatiota ja illalla alkaa kunnolla lantiota ja pakaroita vahvistavat treenit. Syteen tai saveen, nyt mennään. Luin eilen yöllä Toshihiko Sekon tarinan. Ei saamari, miten joku voi asettaa mielensä jollekin asialle. Se on hienoa.
Sunnuntaina kykenin jo kymppiin. Varovaisesti tosin. Pakarassa ei enää esiinny kipua. Tensorin kyljessä keskellä reittä on vielä jotain kärhämää. Itse asiassa etureiden ulkosyrjällä on muutaman pituinen jumi vielä. Sen kun saa pois, niin avot. Saava, täältä tullaan takas!!
Aamulla juoksua vain 16 minuuttia. Nyt on aika hilkulla. Pystyin onneksi vielä petraamaan kunnon neljässä kuukaudessa hyväksi peruskunnoksi. Ehkä se oli sitten tämän "toisen" juoksu-uran paras tulos. Lienee syytä olla tyytyväinen siihenkin. Tästä koivesta ei kyllä ole kohta kaluksi enää. Tuntuis nyt edes sen verran, ettei antais toivoa juoksemista, mutta kun ei. Hiljaa, mutta kun alkaa juoksuaskeleet, niin jo vain on pahana. Ei helvetti ku tää hajottaa. Illalla ehkä kuntopiiriä ketutukseen ja jo lähes perinteistä hoitoa tennispallolla lisättynä.
Eilinen päivä oli ehkä turhauttavin ikinä. Siis töiden puolesta. Emmä jaksa aina samaa paskaa. Tutkimuksen tuloksia on joidenkin niin vaikea niellä, että tekee pahaa katsoa. Eilen oli raja aika lähellä antaa kuulua, mitä oikeasti kelasin tilanteesta ja vastapuolen ala-arvoisesta käyttäytymisestä. Tähän asti kaikissa vaikeissa ja väärinymmärryksiä korjaavissa palavereissa olen asioinut aikuisten kanssa, eilen en ollut siitä ihan varma.
Illalla jumppasin lonkkia kevyesti ja venyttelyä. Juoksu on jäänyt väliin nyt kolmena päivänä. Sama virsi jatkuu vaan. Venyttely ei poista kipua, ei kevyet vahvistusliikkeetkään. Ei lepo, ei rasitus, ei lääke, ei hieronta, ei ultraääni, ei didy, ei mikään. Ihan hienoa. Nyt on kaikki pelissä. Torstai-illalla olin Mattiloilla saamassa akupunktiota. Jollei muuta niin se ainakin sai minut pysymään paikallaan. Yhdestä kerrasta ei vielä voi sanoa mitään, mutta kuuri jatkuukin sunnuntaina. Samaisesti tänään päivällä on hierontaa ja manipulaatiota ja illalla alkaa kunnolla lantiota ja pakaroita vahvistavat treenit. Syteen tai saveen, nyt mennään. Luin eilen yöllä Toshihiko Sekon tarinan. Ei saamari, miten joku voi asettaa mielensä jollekin asialle. Se on hienoa.
Sunnuntaina kykenin jo kymppiin. Varovaisesti tosin. Pakarassa ei enää esiinny kipua. Tensorin kyljessä keskellä reittä on vielä jotain kärhämää. Itse asiassa etureiden ulkosyrjällä on muutaman pituinen jumi vielä. Sen kun saa pois, niin avot. Saava, täältä tullaan takas!!
11/11/2005
Raastavan hidasta
Paransin eilisestä viisi minuuttia. Onpa hienoa. Tosin jalka ei ollut vielä kuosissa. Vartin juoksun jälkeen kykenin kävelemään loppupäivälläkin, joten parempaan suuntaan menossa. Tai no, maanantaiaamu ei nyt sen lupaavampi ollut kuin muutkaan aamut. Hittoako tästä enää tietää. Kohta ei enää kiinnosta. Illalla venyttelyä ja kuntopiiriä.
Tiistaiaamu avautui pimeässä, mutta hyvin positiivisin ottein. Pakaran kipeytyminen lienee pitkälti täysin rapakunnossa olevan ulkoreiden ansiota. Se saikin eilen kyytiä ja nyt tänään jalka oli muutamassa askeleessa jo melkein oireeton. Päivän saldo 11 minuuttia.
TÄNÄÄN JALKA KESTI! Juoksua neljä sekuntia päälle puoli tuntia. Firenzeen 2,5 vkoa. Jos vaikka pääsis sittenkin viivalle. Tiedä sitten. Nyt on nyt. Raasto! Illalla vedin jo reipasta, mutta vain vitosen verran. Torstaina en ehdi kuin yhdelle vitoselle. Huomenna hierojalle. Toivottavasti siellä ulkoreisien tila paranee ja jalat alkavat tuntua taas normaaleilta. Taas on menohaluja ihan hemmetisti.
Perjantai alkoi hieronnalla. Ja millaisella. Koskaan ei ole tuntunut noin paljon. Ei koskaan. Ulkoreittä kaivettiin auki reilummalla kädellä. Nyt kello on 15.00 ja jalka on kuin unelma. Huomenna kohti Haminaa. Raasto.com'n nimissä. Pitää ottaa Demari-lehteen kuva Hellstenistä. Kaikenlaista sitä sattuu eteen...
Tiistaiaamu avautui pimeässä, mutta hyvin positiivisin ottein. Pakaran kipeytyminen lienee pitkälti täysin rapakunnossa olevan ulkoreiden ansiota. Se saikin eilen kyytiä ja nyt tänään jalka oli muutamassa askeleessa jo melkein oireeton. Päivän saldo 11 minuuttia.
TÄNÄÄN JALKA KESTI! Juoksua neljä sekuntia päälle puoli tuntia. Firenzeen 2,5 vkoa. Jos vaikka pääsis sittenkin viivalle. Tiedä sitten. Nyt on nyt. Raasto! Illalla vedin jo reipasta, mutta vain vitosen verran. Torstaina en ehdi kuin yhdelle vitoselle. Huomenna hierojalle. Toivottavasti siellä ulkoreisien tila paranee ja jalat alkavat tuntua taas normaaleilta. Taas on menohaluja ihan hemmetisti.
Perjantai alkoi hieronnalla. Ja millaisella. Koskaan ei ole tuntunut noin paljon. Ei koskaan. Ulkoreittä kaivettiin auki reilummalla kädellä. Nyt kello on 15.00 ja jalka on kuin unelma. Huomenna kohti Haminaa. Raasto.com'n nimissä. Pitää ottaa Demari-lehteen kuva Hellstenistä. Kaikenlaista sitä sattuu eteen...
11/03/2005
Synkkä hetki
Juoksin 3 min 57 sek. pimeässä aamussa. Mieli musta. Perjantai jatkuu suht samoissa merkeissä, mutta ilman juoksukokeilua. Aamulla rankaisin lantiota kuntopiirissä ihan reilusti. Lauantaina kykenin kokeilemaan taas juoksua. Nyt kymmenen minuuttia. Pienistä puroista tulee iso virta. Aika käy vähiin. Onneksi kevääseen on vielä aikaa. Ja juostavaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)
