Juhannus ja kylmää vettä

Jäämeri kutsui. Perjantaina heräsimme Toholammin terveyskeskuksen pihalta ja illalla olimme Kilpisjärvellä lenkillä. Yllätyksenä Kilpisjärvellä vastaantullut Arvidson (Peran isä) majotti meidät ja Jäämerellä käytiin vasta lauantaina. Jäämeri oli lämpimämpi kuin tunturipuro Arvidsonin mökin vieressä. Kylmä se oli silti. Tosin biitsi oli mitä parhain, eikä sinne ole kotoa kuin 1302 km. Hienoa.

Sunnuntaina olikin vuorossa vuorijuoksu Saanalle. 4 tai 4,5 km ylös. Aluksi pitkospuita, sitten + 700 porrasta ja sitten kivikkoa. Portaat painoivat. Jouduin kävelemään. Hävisin neljällä sekunnilla sittemmin diskatulle ykköselle. Sari voitti naiset ja molemmat teimme reittiennätykset. Lämpötila just yli 5 astetta ja myötätuuli. Juoksu teki selväksi kaksi asiaa: kisa olisi Hell'n heiniä ja Tuomas Uotilan alastuloaika Saanalla (14 min) on yksi hulluimmista suorituksista, joita tiedän.

Nyt on takana 13 tunnin ja 45 minuutin ajomatka, muutama tunti unta ja päällä iso väsy. Tämä päivä on sinulle, pyhä henki. Jalka ei ollut mäestä moksikaan, joskin otin sen vuoksi aika varovasti sen juoksun. Maanantaina kevyttä lenkkiä. Valuin sen Tohon vanavedessä.

Mattotesti

PNK:n mattotesti oli maanantaiaamulla klo 8.00. Tulos kertoi minun olevan vuoden 1994 kunnossa. Maratonin teoreettinen loppuaika oli 2.42 ja anakynnys 3.38/km. Olen siis heikko kuin haavanlehti. Mutta silti tyytyväinen. Kykenen juoksemaan. Ehkä pitää vähän treenata kanssa. Oikein tällä kertaa.

Lauantaina seurasin sivusta Suvi-iltaa. Huolestuin siitä, että sivussa oleminen ei tuntunut kovin pahalta. Tosin perjantaina raskas kova oli tuoreena muistissa ja sen verran tajusin siitä, että jo o pelkkä maaliin pääsy puolikkaalla olisi ollut todennäköisyyksien varassa. Niin ei ole hyvä, vaan silloin parempi olla katsomossa? Lieneekö luovuttajan puheita. Hitot!

Tiistai alkoi Hesan reissulla. Sailaksen ja Soininvaaran seuratessa paasasin tuloksista. Kivaa, kun pääsi kotiin. Keskiviikkoaamuna klo 7.00 tykitin eka kerran kakssatasia ja satasia päälle. Pääsin just alle kolmen vauhtia. Huh. Illalla oli TP-cup. Siellä juoksi Opa. 4.13 ei ollut lainkaan huonosti tilanne huomioonottaen. Samalla minun annettiin ymmärtää, että 6 tunnin vesijuoksuennätys on ihan pian yrityksen kohteena. Saavalainen on vammautuneenakin sen verran veitikka, että se yrittää sitä kyllä. Olen valmis. Samppis on tuossa kohta puolin auki 24 h, joten teoreettiset maksimiajat alkavat saada uusia mittasuhteita. Toivotan jo etukäteen onnea ennätyksenmurskajaisiin. Ilman ylimielistä uhoa siis.

Kesä matelee

Jatkoinkin heti pyörällä. Rauhassa piti mennä tällä kertaa. Ajoin kuitenkin väkisin ennätyksen Kauselan vaatimattomalla lenkillä. Reidet huusivat armoa, mutta sitä ei herunut. Eikä heru. Torstaina kiiruhdin töistä taas reidet hapoilla juoksemaan reipasta Jukan (!) kanssa ulkoilureitille. Lieneenkö siitä pian vuosi, kun viime kerran pääsin sinne. Biolaakson maisemat olivat muuttuneet. Samaa peltoa se oli edelleenkin, kynnettyä tosin nyt.

Maastossa reipas 10 km kesti vain 26 sek hitaammin kuin tiellä. Tosin hengitys oli siellä tiukemmalla. Siis maastossa. Tuntuma paranee koko ajan, mutta töitä riittää. Lauantaina juoksin Jukan kanssa mäkivetoja Wibeliuksella, kunnes Jukan tuli kiire. Jatkoin vedot loppuun kuusikujalla. Loppuverryttelyssä juoksin kultaa vastaan, mutta hän olikin tullut toista kautta kotiin. Ei hätää, tuli lisää kilsoja. Sunnuntaina oli junnutreenit ja valokuvausta. Maanantain aloitin harjoittelun sijaan erinomaisen pahalla päällä.

Samana iltana kutonen parani viime kerran parhaasta 32 sek. Nyt meni 20.29 eli 3.24/km. Päälle vielä Karikon parhaassa ja jalkaholveille pahimmassa alamäessä kakssatasia. Tiistaiaamulla en herännyt oikein millään ja lähdin kevyelle lenkille. Päivällä sitten olikin tarjolla lounas ei missään muualla kuin Kämpissä. Siellä missä kulttuurimme airueetkin muinoin örvelsivät. Ruokaa tuotiin valkoisin hansikkain. Haloo. Illalla ehkä pyörää.

Ei mennyt pyörä eilen. Ei millään. Tänään metsäreipasta ja illalla aidankantamista TP-cupissa. Metsäreipas kulki tasan minuutin paremmin samalla rasitustasolla kuin mennä viikolla. 37.45 reippaana kymppinä on kivaa, mutta tiedä sitten kuinka paljon paremmin menisi täysiä. Ehkä 37.46? Illalla kiekonpalautus rasitti jalkaa ja tänään aamulla se oli arka eka kerran 2,5 viikkoon. Venyttelyn jälkeen kävin rauhallisella vitosella takapihalla S:n kanssa. Meillä oli kilpakumppaneita, mutta emme lähteneet kisaan mukaan. Mutta silti aamulla tapahtui se, mitä olen pelännyt. Tyttö juoksi ohitseni aamulenkillä! No, illalla oli tarjolla SLAYER Tampereella ja heti seuraavana aamuna 5.50 juna kohti Espoota. Ja jo nyt oli väsy. Reipas mies.

Slayer pelitti. Ihan täysiä. Oma veto tosin oli poissa. Silti starttasin illalla ekalle lenkille Ruissaloon, fartlekille. Fartlek my ass. Kevyttä menin. Välillä kovempaa kun vaimo katosi matkalla. Sunnuntaina oli rankka päivä jalalle. Aamulla tv 15 sub neljää ja sitten heti perään junnutreeni. Illalla koipi ei ollut ystävä. Mutta ultralla siitä selvisi.

Tiistaina rauhallinen aamulenkki avasi paikkoja. Kiva juosta kun jalkoja ei enää pakota koko ajan. Illalla kova kuutonen. Saas nähä. Juoksinkin kympin. Sinne ja takas. Takas tullessa painoi saamaristi. Loppuaika alitti kuitenkin tavoitteen 5 sekunnissa (35.55). Tämä pikku hiljaa eteneminen on todella hidasta puuhaa. Tänään lenkille korkealta palanneiden koneiden kanssa. Karkaan töistä. Karkasin töistä myös torstaina.

Hermot olivat taas sen verran kireinä, että saisin nakkarilla turpaani. Onneksi istun töissä. Pienen pieni tietokoneeni kiusaa minua. Tai sitten ne ovat sormeni. Raportti, joka piti olla perillä 16.00 muuntautuu yhä pdf:ksi. Todeeeeella hitaasti. Kohta reipasta. Ja kohta myös ukkostaa. Huomenna on vuorossa Forssan katsomo. S, Toho, Holle ja muutama muu viivalla.

Ihan hyvä tästä on jatkaa

Vuosi sitten pamahti jalka. Juoksin kuitenkin koko kesän läpi ja vasta syyskuussa tuli stoppi. Viime kesän saavutukset olivat urani huonoimmat, 1500m: 4.22 ja 3000m jotain 9.28. Toinen niistä jopa ulkomailla. Nämä ovatkin menneen talven lumia.

Sen jälkeen on ollut yritystä. Eilenkin tonnit kulkivat jo 3.09-3.15. Hyvä niin. Jos nyt summailee, mitä viime syyskuun eka viikon jälkeen on tapahtunut, näyttää se kutakuinkin tältä:

Juoksemattomia päiviä 222 kpl
Juostuja päiviä 43 kpl, joina juostu yhteensä 460 km
Täydellistä tekemättömyyttä 70 päivää
Korvaavien harjoitusten päiviä 152 kpl
Korvaavia harjoituksia yhteensä 201 kpl
Vesijuoksua 90 h 15 min
Kuntopiiriä 45 h
Pyöräilyä 32 h 45 min
Hiihtoa 10 h
Liikkuvuusharjoituksia ja venyttelyä liian vähän
Metsänistutusta 2 h
Vanhoja tansseja 7 h
Lopettamispäätöksiä 3 kpl
Jatkamispäätöksiä 3 kpl
Lääkärillä käyntejä 6 kpl
Fysioterapeutin luona käyntejä 3 kpl
Sivusta seurattuja maratoneja 2 kpl, joista 1 ulkomailla
Syvään turhautumiseen vajoamista 3 kpl
Totaalisia lamaantumisia 2 kpl
Epäiltyjä varpaan murtumia 1 kpl
Omia väitöstilaisuuksia 1 kpl