3/26/2005

Tulppaanit kukkivat taas

Ettei vain tulisi jo liian tutuksi tuokin tievarsi, jossa kylmässä tuulessa katselee muiden edesottamuksia. Jukkakin oli saapunut Saksasta muun toiminnan ohella juoksemaan Tulppaanissa. Ensi vuonna sitten. Sen verran voi uhota. Lauantaina hiihtoa, eilen pitkä ja harras liikkuvuus- ja jalkapohjaharjoitus. Puukotin peukaloani sillä tavoin, että hiihto ja vesijuoksu olivat mahdottomia korvaavia muutamaan päivään. Tänään juostaan.

Ja juostiin. Taas kovaa. Kuntopiiri oli aivan tuskaa. Oikeastaan ekan kerran olin aivan loppu. Ihan sama. Illalla jalka ei ollut outona. Tänään pyörää, kuminauhaa ja allaskoordinaatiota. Kestäisipä jalka pian täysipainoisen juoksemisen niin saisin lopettaa nilviäisenä olon. Vedin pyörän perään 400m 3.06-vauhtia. Matto ei mene kovempaa siellä. Ihan sama. Tuli kova väsy, joten jatkoin altaalla. Aamulla oli vesijuoksemassa ja nyt illalla pitää päteä järjestöjyränä. Ei se mitään - huomenna on juoksupäivä!

Torstaina juoksin leipomon suoralla tonneja neljä kappaletta (3.22-3.14). Viimeinen oli täysiä, mutta en oikein hengästynyt siitä. Homma on nyt niin, että kuntoa tuntuu olevan, mutta siinä kaikki. Pääsiäinen vierähti korvaavien parissa. Lauantaina kävin pyöräilemässä Kakskerran legendaarisen kierroksen legendaariseen huonoon aikaan. Katkesin jo Brinkkalan kartanon kohdalla, vaikkei siinä ollut edes mäkeä. Pääsin maaliin silti. Tunnissa, mikä tarkoittaa yli 20 minuuttia hitaammin kuin normaalit korvaavien harrastajat!

3/17/2005

MM-raja

Että sentään. Toho alitti MM-rajan mukulakivillä. Oli kuulemma tuskainen taival, mutta mies on tyytyväinen. Miksei olisi? Join tuon kunniaksi lasin Pepsiä. Viikonloppu meni hiihdon merkeissä. Lauantaina oli takapuolikeli, mutta eilen suksi lensi. Tänään on taas juoksupäivä. Kun aiemmin valitin, että kun juoksemaan ei pääse, niin nyt voin valittaa sitä samaa, mutta eri merkityksessä. Nyt on taas tosi vaikeaa olla aloittamatta täysillä. Muuten siihen ei estettä ole, mutta jalkaa ei saa vielä rasittaa liikaa. Toivottavasti tämä pidättely palkitaan...

Eilen oli taas pirun hyvä päivä. Juoksin hallille, hallilla ja takas. Nyt juoksin hallilla jo kovaakin. Askel on entistä laiskempi, mutta nythän on aikaa sitä harjoittaa. ON se kyllä niin laiska, ettei tästä miksikään liitokalaksi enää tällä uralla nousta. Puukiipijän kepeästi siis eteenpäin. Tänään jalka ei pahemmin vihoittele, mikä on hieno asia. Illalla pyörää ja Tohon kanssa vesijuoksua. Sillä on nyt menossa Maximum Recovery. Sietääkin olla. Torstaina eka kova?

Neiti Aika on kyllä ollut kestävyysurheilijalle armelias, kun on liittänyt kaksi minuuttia yhteen. Ja minuutin niiden perään. On yllä juoksuvyö, alla pyörä tai neulaspolku, niin kaksi minuuttisilla saa kiusattua itseään erinomaisesti. Kiitos kaksiminuuttisista. Eilen oli kova pyörä ja perään kevyttä vesijuoksua. Tänään kevyempi päivä vesijuoksuineen.

Selvisimme Tohon kanssa lasten peuhatunnin syövereistä. Lussekin olisi ihmetellyt moista menoa. Tänään on vuorossa ensimmäinen hieman kovempi juoksuharjoitus. Matolla. Vedin viis tonnia: 3.58-3.26 viidensadan palautuksella. Ihan jees. Töitä on tarjolla, mutta onneksi palkka on hyvä. Illalla jalka oli odotetusti hieman outona, mutta tänään jo ok. Jalkapohjaharjoituksia lisää.

3/10/2005

Henki kulkee taas

Lauantaina kävimme Porvoossa P:n ja Tuulin luona. Se kävi treenistä. Sunnuntaina oli taas upea keli ja pienen ympäripuhumisen jälkeen löysin itseni taas ladulta. Hiihdin kovaa. Oli upea tuntea kun henkitorvessa sattuu mäen päällä ja sylki on tahnaa. Äijämäistä. Tänään juoksen eka kerran ulkona. Vähän tosin. Kuntopiiriin hallille ja takaisin. Sitä ennen käyn kuulemassa tuomioni SM-hallien talousvastaavana. Siinä loppuu yksi harjoittelua likvitoinut pesti. Reipasta.

Eilen juoksin hallille ja takas. Lisäksi juoksin hallilla kuntopiiriin välisissä. Paluumatkalla jouduin kävelemään hieman jalan ärtyessä, mutta jalka ei kuitenkaan kipeytynyt isosti. Onneksi! Aamulla juoksin vedessä ja koordinoin liikkeitäni ahkerasti matalassa päässä. Päkiähyppelyt vedessä tuntuvat yhtä hupaisilta kuin miltä näyttänevät. Ihan sama, koska tämä kuitenkin tuntuu oikealta.

Lahti tuli nähtyä, huomenna taas Helsinki. Kävin eilen illalla ja tänään aamuvarhaisella Salpausselällä ottamassa mittaa mäistä. Koville äijille ei liene minkäänlaisia nuo mäet, mutta kyllä ne ihan kivalta tuntuivat. Paremmalta kuin Vesijärven jäällä hiihtäminen. On siinäkin luovuutta käytetty rankasti. Pää on ihan pahki pohdittu: "Mikä tuon järven nimi voisi olla?" Kohta matolle.

Illalla juoksin matolla verryttelyä ja kolme kilsaa 4.00/km. Jalassa on pieni tunne, muttei kipua. Hilkulla on jo.

Ulkona paistaa aurinko

Tänään on juoksupäivä. Kädet hikoilee. Juoksin illalla kovan pyörän jälkeen runsas 20 minuuttia. Neljä kilsaa. Näiden lisäksi tein kuminauhatreenin. Lopussa jalka oli aika väsynyt, mutta oli syytäkin olla, koska olin sitä itsekin. Kun muistelen jalan tilaa 1-1,5 kk taaksepäin, täytyy olla aivan älyttömän tyytyväinen nykytilaan, vaikka kilsat tai vauhtia eivät vielä kerrykään. Niiden aika on selvästi myöhemmin. Nyt punotaan tarinan palasia yhteen. Tän illan treenin pilaa talousvaliokunta, joten teen illalla päivän toisen kuntopiirin ynnättynä liikkuvuudella. Seuran taholta mun nimettiin muutenkin ylentävästi opettajaksi ja entiseksi yleisurheilijaksi. Ehkä olenkin jo entinen, mutta ans kattoo nyt. Emmä näin helpolla luovulla.

Tohon kanssa sovimme joskus, että ennen hänen Rooman maratoniaan pitää käydä lenkillä. Tiukille vetää. Heh. En sitten mennyt Tohon kanssa lenkille, mutta lienee tuo parempi ratkaisu pidemmällä tähtäimellä. Vielä kuitenkin kuluu aikaa ennen kuin juoksussa on pysyvyyttä. Nyt ollaan vielä sellaisessa vaiheessa, että juoksu on korvaavien korvaava. Nynnyä.