Maaliskuu V

Maanantaina kävin Peran kanssa lenkillä. Tuli noottia, mutta hyvää sellaista. Muina päivinä kuntopiiriä ja liikkuvuutta. Paikat ovat nyt aivan tukossa. Juoksun liikeradat ovat kaukana entisistä silloinkin rajoittuneista liikeradoista. Huomenna hierojalle ja tänään lepoa. Huomenna tosin juoksen taas. Jalka onkin nyt melko hyvässä vedossa. Lauantain pyöräilystä se vähän hermostui ja iltapäivän kaupungilla kävely tuntui rasittavan sitä. Nyt jalka on kuitenkin ihan hyvässä iskussa. Kokonaisuudessaan jalat ovat kovin väsyneet. Huomenna on onneksi hieroja.

Tänään aamulla ennen hierontaa juoksin kevyen 6 km ja päälle 10x120m lasketteluja loivaan alamäkeen. Hyvältä tuntuu ainakin nyt. Ja vieläkin tuntuu. Hieroja auttoi, mutta illan tiukka pyöräily ennen vesijuoksua toi tutun tunteen takaisin. Torstaina tykitin aamulla venyttelyä ja liikkuvuutta, illalla salille. Huomenna juostaan taas! Nyt on pidättelemistä. Tuntuu, että voisin juosta jo useampana päivänä peräkkäin. Nyt jatkan niin, että juoksen joka toinen päivä. Siitä sitten eteenpäin. Ai niin ja Hatebreed iskee.

Sunnuntaina osallistuin hieman ulkopuolisena muiden perässä ns. Karhu-viestikarsintaan, mutten voi tuloksesta täällä vielä puhua. Yllätin kuitenkin itseni ja hyvä niin. Nyt tuli juoksua kolmena peräkkäisenä päivänä. Eilisestä junnuharjoituksesta jalka tuli todella kipeäksi, mutta oli palautunut aamuun mennessä ja eiku testaamaan. On se hienoa. Jännitinkin ihan täysiä.

Maanantaina uusi viikko alkoi taas vesijuoksulla. Tein päälle myös liikkuvuutta. Sillä saralla onkin töitä tarjolla. Illalla piiritin kuntoa triatleettien kanssa hyvin lämpimässä hallissa. Tiistaina on otettava vähän rauhallisemmin. Juoksua tuli neljänä peräkkäisenä päivänä. Vähän tosin, mutta selvästi enemmän kuin kuukausi sitten. Aamulla liikkuvuutta ja illalla pyörää sekä allaskoordinaatioita. Huomenna juoksen kovan ja sitten seuraavan kerran tossut ovatkin jalassa Saksan maalla, kun käymme moikkaamassa Jukia ja Andreinaa Heidelbergissä.

Ei tullut pyöräilystä mitään. Kipeät reidet nähtävästi ohjaisivat minua alitajuisesti aina uuden ja uuden artikkelin pariin, joten ehdin eilen illalla vain tekemään allaskoordinaatioita noin puolen tunnin verran. Parempi sekin kuin nothing. Onneksi kohta on tonneja jalkojen alla. Tonnit kulkivat vähän niin kuin pitikin. Rennosti ja riittävän kovaakin. Tosin ero eilisen rennon ja täysillä tehtävän juoksun välillä on se, että rennossa vauhdissa ei hampaat näy. Ei siis paljoa pelivaraa ole.

Toho oli vetelemässä Uudenmaantiellä myös treeniänsä ja teimme yhdessä lopuksi rullauksia. Tai Toho rullaili, minä vedin hampaat esillä. Voi taivas! Se oli raastoa rentojen rullausten sijaan. Pohja häämöttää yhä takapeilissä. Jalka ei tykännyt 16 km harjoituksesta kovinkaan paljon ja illalla ja tänä aamuna se onkin ollut varsin kipeähkö.

Tammikuun loppua

Jalka ei ole ollut nyt sitten muutamaan päivään lainkaan kipeä. Tästä tulee pitkä kaks kuukautta, mutta tuo aika on täynnä iloa. Iloitkaa. Kokeilin eilen salilla eka kerran stepperiä ja kyllä jalalla rohkenee jo painaa voimalla. Täytyy kuitenkin aloittaa tuon kojeen hikoiluttaminen pikku hiljaa. Ehkä pyöräharjoituksen yhteyteen sopiva treeni. Lauantaina en ehdikään aamulla minnekään, mutta Peran polttareissa on sentään jotain liikkumista jäkiksen muodossa.

Näin. Nyt kun jalka on pikku hiljaa paranemaan päin niin muut paikat hajoavat. Oikean käden lauantainen tälli vaikuttaa edelleen. Eilen kovan pyöräilyn jälkeen se oli aika hajalla, ja jo aamun vesijuoksuvedoissa se oli sen verran kipeä, että söin aamupuuronkin vasemmalla kädellä. Tänään tilanne on hieman parempi.

Pera pääsi sitten naimisiin. Onnea vain vielä kerran molemmille osapuolille. Tänään viikko alkoi eilisen orastavan flunssan tunteen alla, mutta vesijuosten. Vedimme Opan kanssa kevyen tunnin ja siihen taas pyörät päälle. Selvisimme mummojen hyökkäykseltä hyvin, mitä nyt tultiin Opalle soittamaan suuta, että "teet sitä vesikävelyä väärin". Uskokaa jo nyt helvetti, että a) olemme siellä vain pakosta ja b) se, mitä teemme on vesijuoksua, ei kävelyä. Luulisi sen näkyvän. ...kele. Jalka selvisi häistä ihan hyvin. Tanssinkin kesti, joskin hieman kyllä pisti vastaan. Huomenna työt haittaavat treenejä, mutta keskiviikkona alkaa normaali elämä taas. Torstaina alkaa cd-levyjen pakkaaminen muuttoa varten.

Oikean käteni vamma ei olekaan jääkiekosta vaan vesijuoksusta. Peukaloa opastava jänne/lihas on tulehtunut. Narinaan asti. Hienoa!

Lisätuomio

Asioilla on monta ulottuvuutta. Minä valitan ja poden pahaa oloa, vaikka kaikki on laajemmassa mittakaavassa pirun hyvin. Niin pieni on maailmani. Julmaa ja samalla naiivia. Narsistista. Epätietoisuutta ja pelkoa siitä, että joutuu sitten luovuttamaan, antamaan periksi. Tjock-tjock.

Ei jaksa. Ei vaan jaksa. No hitto, jaksoin sittenkin. Tänään menen Kurren luo kuulemaan, että olen oikealla tiellä mahdollisen paranemisen suhteen. Toivottavasti, koska tienhaara on jo kaukana takana.

Jep. Eilen tuli tuomioon lisää kaksi kuukautta. Nyt tosin lupaavin lopputuloksin - voin jopa päästä juoksemaan vielä. Hienoa. Nyt saan myös monipuolistaa korvaavia. Harmi vain, ettei lunta ole pahemmin satanut pysyvästi tännepäin. Kaksi kuukautta ei ole kuin kahdeksan viikkoa ja jos teen kovat vesijuoksut muiden ohella niin enää on vain kahdeksan altaaseen pulahtamista. Heh. Runsas neljä kuukautta taukoa takana, kaks vielä edessä. Tästä lähtee.