8/31/2004

Kesä numeroina

Kesäkuu 285 km
Heinäkuu 330 km
Elokuu 522 km

Kesäkuu meni totutusti päin hittoa. Jatkoin heinäkuussa samaa onnistumista. Nyt toivon, etten joudu enää jarruttelemaan.Elokuussa ei ollut enää kuin yksi flunssa, mutta kaksi viimeistä viikkoa homma jo toimi.

8/30/2004

Elokuu II

Harmin paikka. Eilinen lääkärivierailu tarjosi varsin huolestuttavaa uutista. Kälyisiä etten sanoisi. Minua opastettiin olemaan juoksematta kovia tällä viikolla. Lupasin, että voin yrittää sitä, mutta en tiedä pystynkö. Tänään Kipan kovat kierrokset vaihtuvat TV-lenkkiin. Sen verran voi joustaa...?

Toinen viikkokin flunssan jälkeen meni tyydyttävästi. Sen verran hyvin jopa, että varasin hierojankin ensimmäisen kerran pm-maastojen jälkeen. Nyt muutama päivä kevyttä ja sitten taas jatkuu. Eilisen maratonin seuraamisen jälkeen muuten kiehui. Samoin hiilet punastuivat siitä, että jos maaottelussa menee hyvin niin sitten ollaan niin kuin ei olisi mitään hätää tässä nykytilassa. No omalla kohdallani taitaa olla elämäni paskin kausi paketissa. Treenattu on, mutta ei se missään pahemmin näy. Enää ei kuulu edes harhatajuisissa puheissa. Mennen talven lumia. Pohjalta pääsee ylös. Varmana.

Nyt ovat vuorossa ihan hyvällä omatunnolla nimetyt kevyet päivät ja jätkä on hiilenä, kun ei mene aamulla lenkille. Ihme hötkyilyä. Kuukausi päättyi edelleen kevyen merkeissä. Kävin tosin työkavereiden kanssa työntämässä kuulaa ja heittämässä keihästä. Huolestuttavan tuntuista puuhaa.

Elokuu I

Ja eikun sairaaksi uudelleen. Loman loppu huipentui paikannus/talletus/seuraamislaitteistojen testaajaksi pääsyllä. Samoin olin huoltamassa Mikaan Nokialla. En itse pääsisi tuollaisissa olosuhteista kuin suihkuun ja takaisin, mutta niin vain Mika teki uuden ennätyksen ja kaikkea. Itse hankin itselleni loman jatkoa kuumeella ja kurkkukivulla. Tänään torstaina eka lenkki, joka tosin tuntui yllättävän hyvältä. Tästä se jatkuu. Huomatkaa, että en käyttänyt voimasanoja, vaikka niitä on riittänyt. Mielessä. Heinäkuu sujui siis kesäkuun tavoin: puolet harjoittelua - puolet kipeilyä tai pakkolepoa. Näin se perhanan kunto nousee taivaisiin. En ole riittävässä kunnossa edes penkkiurheiluun.

Loppuviikko sujui taas paremmin. Neljään päivään tuli hieman yli 80 km ja sunnuntaina pysyi pitkällä Tuomon vauhdissa. Maanantaina oli töissä strategiapäivä ties missä Hämeenlinnassa, joten juoksin aamulenkin jo ennen viittä. En ollut silloin edes ainoa juoksija. Pettymys! Loppupäivä olikin kurkku taas kutiseva, ja se vasta ketutti. Tänään alkoi PEF-testailu taas kerran. Ensi viikolla selviää miten lääkitystä jatketaan. Hengitys ei tosin ole päässyt oikein vaivaamaan kun kovaakaan en ole juossut. Samaan syyssyyn olisi kiva jos rohkenisin käydä kuvauttamassa tuon koiratempauksen kipeyttämän jalan. Se on hieman kipeä
Juoksu tuntuu pikku hiljaa taas hyvältä.

Tiistain Kipan kierrokset kulkivat hyvin ja vain hieman liian kovaa. Torstaina laahauduin radalla neljäsatasia. Vauhtia en kerro mutta se ei ollut kova. Lauantaina juoksin ekan pidemmän reippaan. 15 km. En minä liian hyvässä kunnossa ole, mutta ehkä paranemaan päin.